Ensimmäinen kunnon siikareissu Lauttasaareen

Aamun ensi hetket rantsussa...

Vaimolta hellinneen kalastusreissuluvan myötä olimme isäni kanssa lähteneet kokeilemaan onneamme siianonginnassa. Ensimmäiseksi kohteeksi valitsimme keskustan rannat, aamun ensihetket oli kuin unelma. Pakkasta pari astetta, aurinko alkoi lämmittämään ja kevyt tuulenvire siivitti leppoisaa odottamista. Odottamista jatkui tunnin ja toisen.

Lähdettiin parintunnin tyhjän nyhjämisen jälkeen katsomaan sisempää paikkoja. Perinteiset salmipaikat olivat vielä riitteen peittämät. Muutama tukkasotja ja isokoskelo ylläpitivät liikehdinnällään ainoita sulia läikkiä salmissa. 

Soitin parkkipaikalta Teemulle jonka tiesin tulevan poikansa Laurin kanssa myös siikaongelle tänään. Parivaljakko olikin odottamassa bussia asemalla, sovimme tapaamisen Lauttasaaren Takalanniemeen.

Takalanniemi joka on ennen ollut rauhallinen paikka onkia oli nyt miehitetty ja tunnelma oli kuin Stocmannin Hulluilla päivillä. Teemu tulikin hieman myöhemmin paikalle ja päätimmekin lähteä etsimään rauhallisempaa paikkaa toiselta puolelta lahtea.

Kasvanut tuuli sai mainingit heittämään tyrskyistä vettä pitkälle rannalle. Kuitenkin me sinnikkäät sissit ongimme tässä paikassa vajaan tunnin. Teemu ilmoittikin veljelsä Jukan saapuneen paikalle hieman edemmäksi rantaa. 

Eväshetkellä edellis reissun saalista ja makaroonilaatikkoa.

Hiljalleen romaanileiriltä näyttävä majapaikkamme siirtyi rannalla satoja metrejä eteenpäin. Teemu totesi hyvin "kun on tarpeeksi ruokaa ja tekemistä mukana viihtyy Laurikin helposti mukana useita tunteja".

Evääksi löytyikin Teemun siistissä järjestyksessä olevasta repusta edellisreissun saalis siioilla hyöstetyt voikkaleivät. Njam, totesi Lauri. Hienoa huomata kuinka pieni miehen alku on innoissaan ja oppii jo pienestä pitäen nauttimaan pyydetyn saaliin. Tämä on hienoa ja kuten joku viisas tapaa sanoa, hieno hetki!

Eväshetken jälkeen ensimmäinen  tapahtuma, triplatärppi. Jokainen vapa jotka oli sijoitettu oikealle leiripaikastamme alkoi tanssia tuulta vasten. Yllätys olikin moinen kun Teemu alkoi kelaamaan ensimmäistä vapaa ylös, kelatessa esille tuli vain siima. Jukan alkaessa kelaamaan toista vapaa ylös kävikin ilmi, että ensimmäisen tärpin aiheuttanut kala oli vetänyt kolmen vavan siimat solmuun. Tästä siimasopasta huolimatta onnistuimme yhteistuumiin saamaan siimat sekä kalat selville vesille.

Saamamies

Jatkuvan tuulen myötä siirryimme suojaisampaan paikkaan, rannan tuntumassa sijainnut leirimme pääsi nyt nauttimaan täysin siemauksin raikkaasta meri-ilmasta sekä korkealla taivaalla möllöttävästä auringosta. Tästähän nauttii täysin siemauksin vaikka saalista ei tulisikaan itselleen.

Kellon lähestyessä yhtä oli Lauri sanonut isälleen, että voisimme alkaa vähän ajan päästä lähteä kotia kohti. Olin ajatellut heittäväni veijarit kotia ja tästä syystä päätinkin käydä tarkistamassa toisen vavoistamme joka hetkeä aikaisemmin oli kilissyt.

Siiman päässä tuntui selvästikin  olevan kala, tämä hetki jäi viime vuodelta kokematta tekemättä jääneiden siikareissujen takia. Kilikello pois ja vastaisku, se on siinä ensimmäinen avovesikauden tärppi ja väsytys. Tunsin kuinka kala jaksoi hetken taistella kunnes väsyi ja alkoi pyöriä kelauksen voimasta. Lopulta onnistuin nostamaan kalan ilmaan ja kuin

Siikapiste oli plakkarissa ensimmäisellä kunnon reissulla...

Perus Lauttasaari kokoa, näitä tuli 4...

Se on siinä, jytky tuli. Reissun tähän asti suurin siika oli rannalla. Lajipiste nro. 4 oli blakkarissa. Lopulta Teemukin tuli viereen ja koppasi kalan ilmasta haaviin kuin Jarmo Myllys konsanaan. Teemu päätti nostaa omansakin vapansa ylös tarkistusta varten ja siikahan se sieltäkin nousi.

Lopullinen saalispussimme sisältö oli 5 siikaa, siioista 3 Jukalle ja yhden minulle sekä Lauri & Teemu tiimille.

 Oma saaliini meni samantien parempiin suihin... Syöjänä rakas äitimuorini <3 Samanlaista viestiä kuului myös Lassilan suunnasta, voikkaleivät varustettuna leivitetyllä siikafileellä... Njam, taisi sanoa Lauri.