Pikkuprinsessa

Sain kunnian jutella kaikkien näiden keskiviikkona syntyneiden isien kanssa.

Numerot jotka muuttivat elämäni kulkua huomattavasti. Esikoisemme, kaunis tyttäremme syntyi xx.xx.xx klo xx.xx, naistenklinikan synnytysosastolla xxxx.

klo: xx
pvm: xx
synnytysosasto: xx huone xx

Kerron tässä hieman tästä yhdestä elämäni rankimmista ja samalla hienoimmasta päivästä ja sen kulusta. En tässä paneudu syvällisemmin vaimoni rehkimiseen, se sattui perkeleesti ja se tuli selville heti aamulla...

Kello 04.30 heräsin kun vaimoni voivotteli olotilaansa olohuoneessa, yritin käydä uudestaan nukkumaan mutta ei siitä tullut mitään. Klo 05.30 soitimme naistenklinikalle jossa sanottiin vaimolleni "kuullostat sen verran kipeältä että kannattaa tulla tänne". Näimpä ehdin juuri keittää termariin kahvit ja laittaa vaatteet päälle kun lähdin scrapailemaan ikkunoita puhtaaksi. Supistuksia on tullut noin 6-10 minuutin välein...

Perille saavuimme reilun 25 minuutin päästä ja kömmimme suoraan synnytysosastolle kuten oli tutustumiskäynnillä opastettu. Ilmoittautumisen jälkeen menimme seurantahuoneeseen ja yövuorossa oleva kätilö Henna teki tilannekatsauksen. Tilannekatsaus antoi ymmärtää että tilanne ei ole vielä päällä ja lähdimmekin käppäilemään aulaa ympäriinsä.
Aamupala, tämän lisäksi mukana pussillinen mandariinejä.

Tässä vaiheessa tajusin että olohuoneessa on kahvinkeitin jolla voi keittää sumpit, näin teinkin ja aloin hiljalleen heräämään tähän päivään. Huomasin pöydällä olevan isän päiväkirjan josta tulikin päivän edetessä mukava ajankulutus hyödyke.


Tasaisesti tuli supistuksia tässä vaiheessa...
Hennan yövuoro päättyi ja saimme kätilökselle vuonna 2008 valmistuneen Tuulian, "kokematon" kätilö hoiti hommansa kuitenkin päivän aikana erinomaisesti ja kun sain kuulla ajasta jonka hän on ollut kätilönä en ollut uskoa kuulemaani. Tunne joka tuli hänen toimiaan seuratessa antoi mielenrauhan kun tiesi perheensä olevansa hyvässä hoidossa.

Päivä eteni hiljalleen eteenpäin, yritin lohduttaa ja tukea vaimoani parhaani mukaan. Huomasin kuitenkin kuinka kivut kovenivat supistuksien voimistumisen ja toistumisen myötä.

Klo 12:30 ensimmäisen epiduraalipuudutuksen jälkeen päätin lähteä syömään, ruokapaikaksi valitsin kävelyreissulleni ensimmäiseksi eteen sattuneen Mexicanan Mannerheimintieltä. Päivän menuna oli porsaaleikettä ranskalaisien ja kokiksen kera. Paikka tuntui sisään astuessani räkälältä mutta onneksi ruoka korjasi voiton mukavan asiakaspalvelun lisäksi.


10.70e, kyllä maistui hyvälle.

Olin päättänyt ikuistaa päivän kokonaisuudessa valokuvien avulla ja samalla päätin myös säästää ruokailuni kuitit yms... Yksi tavoitteeni oli kirjoittaa tämä teksti jota juuri luet ja tähän myös ympätä tuota kerääntynyttä materiaali.


Sopii hyvin elämämme numeroihin.

Palattuani sairaalaan vaimoni jatkui tuskaisena ähkimistä, kohdunsuu aukeni hiljalleen ja klo 13 se taisi olla 2-3 senttiä auki. Tässä vaiheessa näytti jopa siltä että synnytystulee tapahtumaan normaalisti alakautta. Olimme siirtyneet seurannasta huoneeseen 208.

Kipujen voimistuttua sietämättömiksi tuli lääkäri (joka näytti Jaakko Saariluomalta) vihreässä pipossaan laittamaan epiduraalipuudutuksen. Seurasin vierestä kuinka Tuulia näytti purnukoita ja hiljalleen ylisuuri ruisku täyttyi aineista jotka kohta menisi vaimonia sisuksiin oloa lievittämään.

Puudutuksen myötä vaimoni olotila helpottui ja hän onnistuikin hieman torkkumaan. Tässä vaiheessa myös sain itseni nukutettua yhdistelmään: tuoli, keinutuoli ja tyyny. Voitte uskoa että kun tästä yhdistelmästä herää on niskat jumissa kuin hiljalleen hajoamassa oleva autoni takarenkaan napa.

Tuulian vuoro päättyi ja iltavuorosta saimme kätilöksemme E.... (dementia). Hän huomasi kuinka vaimollani alkoi hiljalleen lämpönousemaan ja samalla myös masuasukkimme sydämensykkeet läheni 200 lyöntiä. Antibioottien myötä masuasukin syke laski normaalille tasolle ja hiljalleen vaimonikin olotila alkoi parantua.Tippa jossa loppuenlopuksi olikin ties kuinka monta johtoa...

Kello 18:45 päätin lähteä hakemaan mukavampaa vaatetta päälle ja samalla käydä hakemassa iltapalaa Malmin Subway ravintolasta, tilanne näytti siltä että tämä onnistui ilman suurempaa ongelmaa, tämä oli huippu ratkaisu ja hieman itsekäskin mutta kyllä kannatti. Jaksoin pystyssa koko yön enkä laskenut kattopaneeleja lattian rajasta kuukahtetaneena väsymykseen. Kotiin päästyä oli kissat ihmeissään ja tuijottelivat ympäriinsä, minneköhän se äitin jätti... no anto se onneksi ruokaa ja vaihtoi veden kunnes taas lähti (ajattelivat kissat).

Ne muuten näyttävät synnytyshuoneessa tältä :D

Subissa vedin nopeasti nassuun tuplapekonilla varustetun clubista puolet ja toisen puolen nappasin messiin edessä olevaa yötä varten. Palattuani sairaaralle tilanne oli muuttunut, lääkäri totesi kohdunsuun olevan täysin auki ja nyt rupesimme odottamaan ponnistus supistuksia. Vaimoni oli onnistunut nukkumaan puudutuksen myötä vajaat pari tuntia... Tässä vaiheessa näytti vielä siltä että alakautta synnytys tulee onnistumaan, toive oli kuitenkin ennen aikainen.

Illan edetessä alkoi kovasti näyttämään siltä että leikkaussaliin tässä lähdetään. Ennen tätä kokeiltiin kuitenkin hellästi imukupilla, ei auttanut. Klo 01:40 vaimoni vietiin saliin valmisteltavaksi...

Kello 01.50 valmistautuminen leikkaussaliin lähtöön, päälle sairaalan vaatteet. Omat kamat kameraa ja kännykkää lukuunottamatta kaappiin odottamaan. 02.01 istuin leikkaussalissa vaimoni takana kuuntelemassa ääniä joita salissa kaikui, yritin keskittyä vaimoni tukemiseen ja samalla vilkuilla kelloa... kohti 0208 se raksuttaa kunnes kätilömme Anja huutaa "saitte kauniin tytön" ja samalla juniorimme ilmoitti olemasta olostaan parkaisemalla. Näin ollen syntymäajaksi tuli 0207 :D

Tässä vaiheessa jos vanhemmat pystyy pidättämään kyyneleiden virtaamisen on päässä jotain vikaa, itse avasin vaimoni kanssa kyynelkanavat äärimmilleen ja annoin veden virrata. Hetki tästä kun Anja pyysi minua leikkaamaan napanuoran, naps... se oli siinä ja vaimoni sai lapsen rinnalleen.

Ensimmäiset sanat joita lapseni äitinsä suusta kuuli ovat "iskäkin on tuolla, se on niin hermona että on kokopäivän räplännyt tota kameraa..."

Leikkauksen jälkeen lähdimme Anjan kanssa synnytysosastolle ja sain seurata vierestä kun juniorimme pääsi pesulle, mittaukselle ja punnitukseen. Tämän jälkeen sain pikaisen opastuksen vaipanlaittamisen saloihin. Nyt sain hetken olla kahden pikkuprinsessani kanssa ja tuijottelimmekin toisiamme hetken ennen esikoiseni nukahtamista.Hetki hiljaa

Kävin olohuoneessa kirjoitamassa loppuun päivikirjaan aloittaman tarinan ja kirjoittamisen jälkeen lähdin takaisin huoneeseen.

Matkalla juttelin odotellessa erään isän kanssa jonka vaimoa oltiin juuri valmistelemassa leikkaukseen vientiin. Heidän lapsellaan oli ongelmana verihiutaleiden kanssa, kuulemma 2vk välein piti naparuorasta ottaa jotain ja ruiskuttaa jotain tilalle. Toivotin heille onnea ja jaksamista, mielessä pidin peukkuja kun tiesin mitä isä tuntee näinä hetkinä, samalla kun tuijotin omaa prinsessaani joka nukkui vaunuissa.


Tätä hetkeä en vaihtaisi mihinkään, hetki jolloin olimme kahden esikoiseni kanssa tuijotellen toisiamme kaikessa rauhassa.

Anjan saattaessa meitä osastolle 51 tuli vastaan tuo aikaisemmin tapaamani isä, kysyin tilanteen. Heille oli syntynyt terve poikavauva, toivotin onnea ja ja hyviä jatkoja ennen hissiin nousemista. Olohuoneeseen saavuttuamme kättelimme ja toivotimme hyvät jatkot toinen toiselle.
Osastolla 51 menimme odottamaan vaimoani olohuoneeseen jossa oli toinenkin isä odottelemassa vaimoaan heräämöstä. He olivat odottaneet reilut kolme tuntia kun hoitaja tuli kertomaan että vaimoa tuodaan heräämöstä... Toivotin hyvät jatkot ja aloin etsimään mukavampaa asentoa nukkumiselle. Heräsin noin 06:30 kun vaimoani tuotiin huoneeseen, annoin suukot molemmille ja pääsin ottaa suunnaksi oman sängyn etsimisen kotipuolesta.


Näin paljon näytti aulan kello kun otin suunnan kohti kotia... Takana melkein 30 tuntia takana, niskat jumissa, maha sekaisin kahvista ja epämääräisestä ruokavaliosta. Mieli on kuitenkin onnellinen ja tunne jonka koin tulee mieleen jatkuvasti uudestaan kun muistelen päivää tätä kirjoittaessa.

Kello 13:20 herään tähän päivään, hieman tokkurassa puran kuvat kamerasta ja lähden selvittämään työasiat töihin ja samalla juomaan aamukahvit. Töissä selviää että seuraavan kerran töihin 3 helmikuuta ja bonuksena minulla on pitämättä lomia vuodelta 2008 yhteensä 16 päivää.

Kello 15:40 Kömmin takaisin sairaalalle ja sainkin nähdä esikoiseni nukkumassa äitinsä vieressä. Kätilömme Anja oli näyttänyt kuinka vaippa vaihdetaan ennen osastolle tuloa ja päätin kokeilla, tein kaikki melkein oikein... onneksi tässä vaiheessa osastonhoitaja Liisa saapui paikalle ja opasti kädestä pitäen kuinka se oikeasti tehdään oikein.

Ennen hoitajan tuloa oli tunne; uskallanko ottaa näin kiinni, sattuukohan se, voinkohan tehdä jotain väärin ja aiheuttaa kipua. Ohjattuna huomasin että huoleni oli ollut turha ja hiljalleen sainkin varmuuden käsittelyyn.

Kello 19:50 vaihdoin prinsessamme vaipat ja pesin pepun täysin omatoimisesti ja oikein. Tämä oli mielestäni hyvä suoritus ottaen huomioon että vaikka siskollani on neljä lasta en ole heidän vaippoja suostunut vaihtamaan, halusin että oma esikoiseni on ensimmäinen jolle tämän toimenpiteen suoritan.

Haluan kiittää synnytysosaston henkilökuntaa mukavan perhetapahtuman toteutukseen osallistumisesta ja erityisesti kätilöitämme Hennaa, Tuulia, E, Anjaa sekä lääkäriä... sekä osasto 51 henkilökuntaa tähän astisesta opastuksesta ja hoivasta.

Lisäksi onnea kaikille tuleville ja oleville isille jotka tätä lukevat, toivottasti tämä omien kokemuksien kertominen tapahtuman kulusta toisi edes jollekin jotain apua tulevaan valmistautumisessa.

Klo 00:10 lyö kello kun tätä kotonani kirjoittelen, vieressä avattu olut tölkki mahassa pitsa ja mielessä kaipuu perheensä rinnalle sairaalaan.