Joskus aikoinaan olin innokas uistelija ja varsinkin kesäisin kaverin mökillä tuli pelkästään uisteltua. Nyt kun se on Koitajoella mahdollista niin pitäähän sitäkin kokeilla. Lähdimme perjantai iltana puoli seitsemän aikoihin Jaskan kanssa seilaamaan kohti alavirrassa olevaa tekojärveä. Tavoite kalaksi asetimme kuhan, perään laitoin hyviksi kuhavieheiksi todetut Rapalan Shad rapin, Stormin syvänne vaapun ja potkurivirtaan rapalan Originalin värissä ambulanssi. Tällä kolmikolla vedettiin pitkän matkaa saamatta tärpin tärppiä, tosiasia on että koko viiden tunnin uistelun aikana saatiin ainoa tärppi varsinaisella uistelureissulla nilsmasteriin jolla olen jo muutaman hauen reissuilla saannut.
Päädyttiinkin heittelemään rantojen lumppeikkoja läpi ja kun tähän ryhtyy tietää sen mikä on lopputulos... Tekojärven rannoilta saatiin pari haukea ja useita tärppejä, mielenkiintoisin oli kun hauki kävi ekaksi Jaskan MS:n perässä ja heti kun tiputin veneen vieressä omani taisi sama hauki napata sen suoraan suuhunsa.
Olimme tankanneet veneen ennen lähtöä ja toivoimme että polttoainetta riittää takaisin Kangaskoskelle. Matkaa koskelta tekojärvelle on varmaankin kolmisen kilometriä. Kun auringon viime säteet valaisi joen rannan puita kuului pruut... ja moottori sammui, bensa oli loppunut. Loppumista edelsi tekojärven kiertäminen rantoja pitkin eli ajallisesti noin 4 tunnin yhtämittainen uistelu.
Aurinko oli painumassa vaarojen taakse ja toisella puolella jokea kuu alkoi nousta vaarojen takaa. Suon rantaan alkoi hiljalleen nousemaan taian omainen usva ja kurkien yöpuulle toivotukset yli lentävien tuulihaukkojen kiljahduksien kera kertoivat yöajan saapuvan pian. Tunnelma oli hieno, täysin tyyni vedenpinta, hiljalleen soudellen ja nauttien.
Jaska hyppäsi soutajan paikalle ja minä virittelin pintauintiset vaaput jokaiseen vapaan. Soudettiin lumpeikkojen tuntumassa kaiun näyttäessä paria metriä. Härkävaaraa ennen päätin kokeilla "epätodennäköisintä" kuhaviehettä, laitoin Hot'n totin, pienen liilamasen kultaselkäisen vaapun. Päätimme oikaista matalan niemen halki ja samalla heitellen lumpeikoita ja kun kelasin vapoja ylös oli tässä joukkomme pienimmässä vaapussa komea kuha.
Hymy oli herkässä kun koko ilta vedetty tyhjää ja sitten läpällä heitetty uistin nappasi saaliin.
Epäilisin että syitä saaliittomuuteemme oli kaksi, ensimmäinen syy oli tyhjäkäymätön moottori jolloin uistelunopeutemme oli liian suuri. Toinen oli liian suuret, edelliselläkin kerralla kun oltiin uistelemassa valitsi kuha vetämistämme viehestä pienimmän.
Paluu venerantaan meni lumpeikkoja heitellen ja haukia kiusaillen.
Sekaisin laskuista: Saalis kuha, haukia
0 Kommentit