Nettihavaintojen perusteella ajattelin käväistä katsomassa näkyisikö hyppiviä kaloja patojen luona. Ensimmäiseksi otin suunnaksi Keravanjoen Kirkonkylänkosken, ajoin auton Siltamäen puolelle ja kävelin siitä joen rannalle.
Kalatien puolella en nähnyt kalojen loikkia, vanhan myllyn puolella muutaman. Päätin siirtyä Vantaankoskelle josta oli edellisenä päivänä tullut havaintoja.
Auto Viilatehtaan pihaan ja suunta padolle. Padon vasemmalla puolella olevan aukon suuntaan kävellessä oli toive kalojen näkemisestä suuri.
Padon aukkojen yli oli viritetty parit muut ja niiden kautta pääsi keskialueelle. Tästä kohdasta jos tippuisi pääsisi virran mukana todelle kauas vauhdikkaasti.
No asiaan, pääsin istumaan mukanani kantaman jerrykannun päälle padon alatasanteelle. En ehtinyt edes istumaan kun ensimmäinen Vantaanjoen kirkaskylkinen taimen oli ilmassa vain metrin silmieni edessä. Ihailimme hetken toisiamme syysauringon lämmittäessä. Samassa mieli valahti alas, on se kaunista katsoa kuinka joen asukit yrittävät epätoivoista tehtävää... tätä voisi verrata siihen kun olisi itse jäännyt kammarin ulkopuolelle kun naapurin isäntä on hitsannut oven kiinni.
Iloista oli kuitenkin huomata se kuinka kala toisensa jälkeen oli todella tuhdissa kunnossa ja kaikille paitsi yhdellä oli rasvaevä tallella. Yksi kala onnistui kastelemaan sukkani hyppäämällä selkäni takaa suoraan kalliolla olleeseen lätäkköön ja siinä loiskiessa herätti huomioni. Otin nopesti pari kuvaa ja olisin siirtänyt tämän noin parikiloisen taimenen padon yli mutta se päättikin jatkaa toivotonta tehtäväänsä.
Kuvista ja kokemusista voi päätellä padon aukkojen virtaaman olevan liian suuri osalle kaloista. Patoa voisi avata lisää ja avattua aukkoa hieman kynnystää jollain konstilla tai jotain... Radiokalojen liikkeistä kuitenkin tiedetään että nousukaloja pääsee myös ylikin... Lava on tänään muuten melkein Nukarilla asti.
Näytä suurempi kartta
1 Kommentit