Kävimme Nuuksion järviylängöllä sijaitsevalla Syväantiaksella ongella isäni ja Janin kanssa.
Keli oli syksyisen kolea mutta nopeasti tetsaten ei koleus tuntunut missään. Ajattelin testata mitenkä nopeasti metsässä pääsee polkua pitkin eteenpäin ilman että juoksee. Vauhtia voi hieman selvittää se että kun pääsin sovitulle onkipaikalle olin hieastä märkä.
Itse olen käynnyt kyseisellä järvellä ongella vain kerran, isäni Topin kanssa useasti. Kokemuksen huomasi, kallionvierestä noin 3m syvyydeltä 1 ongen tiputuksella nousi komea raitapaita. Samasta kohtaa tuli vielä muutama piemempi kunnes syönti loppui kuin veitsellä leikattuna.
Kokeilimme Janin kanssa kaikki jipot ja kikat jigistä pohjaonkeen eikä kelvannut... Päätin kokeilla kallion toiselta reunalta ja ei aikaakaan kun huoltamo kohoa vietiin. Reissumme suurin ahven oli noussut mättäälle. Nopeaan tahtiin onnistuin saamaan muutaman lisää jonka jälkeen sama syöntilakko iski kaloille päälle. Kun kalat lopetti syömisensä alkoi Janin ruokatauko. "Reissu on aina onnistunut kun on tarpeeksi evästä" kuului kiven päältä...
Reissun saldona oli lopuksi 10 ahventa ja pussillinen kanttarelleja. Kummallinen sieni tutka oli Janilla päällä kun keltaisten lehtien seasta bongasi polulta käsin kanttarelli apajat.
0 Kommentit