Nostalgiaa

Kävin ensimmäisen kerran sitten ikuisuuden vanhoilla pelipaikoilla jossa Akin kanssa tallustetiin taimenten toivossa useammankin kerran. Taimenia paikoista ei ikinä onnistuttu saamaan muutakuin unissamme.

Järven puolelta lumpeikoiden keskeltä onnistuin jallittamaan Minnospoonilla kolme haukea joista suurin... oli pieni.

Järvestä laskeva joenpätkä tulee suvantoon jossa Akin kanssa kilpaa jallitettiin aikoinaan siinä asustavia haukia. Jatkoin heittelyä samalla vieheellä ja hetken päästä asukki kävikin pärskäyttämässä vedet jaloilleni.

Samassa isäni tallusti onkivälinein paikalle ja rupesi onkimaan. Itse siirryin kasaamaan täkyongen toiseen virveliin ja toiseen viritin kelaongen. Syöttikala nousikin nopeasti ja sain täyn heitettyä ottipaikoille. Jatkoin syöttien onkimista ja hetken päästä kohoani vietiin... Siiman päässä olikin hieman vauraampi syöttikala ja hetken väsyttelyn jälkeen rannalle nousi yli kilon painoinen lahna.



Viiden muun pienemmän lahnan jälkeen oli aika nauttia eväitä (tämähän on joka reissun kohokohta). Kahvia juodessa huomasin täkykohon liikehtivän zikzakkia suvannossa, juominen jäi kun siirryin vavan luokse valmiiksi. Seuraavalla vienillä oli aika nykäistä vastaisku, krrrrrrrrrrr jarru rupesi huutamaan. Olin onnistunut tartuttamaan syvyyksistä pedon joka ei halunnut helposti antautua.

Hetken taisteltuamme nousi kauan kaivattu täkyongella pyydetty hauki rannalle (olen joka reissulla pitänyt täkyä vedessä). Kuten varmaan arvata saattaa oli syötti syvällä nielussa koukun kera. Kalan vapauttaminen täkyongissa ei taida olla mahdollista... Tämä hauki pääsee Longinojan rannalle Vapun kasvimaalle savustettavaksi lahnan kera.



Tällaisella reissulla on kiva muistella menneitä kävelyreissuja vastaavilla paikoilla Akin kanssa. Joskus kun olimme kalassa oli kesän lämpimin päivä, toisin taas satoi vettä kaatamalla. Hyttysistä ja Akin lemppareista hirvikärpäsistä piittaamatta välillä retkemme kulki Nuuksion Pitkäjärveltä aina Kauklahden juna-asemalle asti, matkaa vesistöjä pitkin tuli noin... paljon.

Päivän reissu piti käydä päättämässä Nupurinjoen sillan alla onkimiseen. Kuten muistin oli ahvenet kotona, nopeasti kävi ilmi että kohon ei kauaa tarvinnut lillua virran mukana kun sitä jo vietiin. Kävipä joku syvyyksien mörkö kääntymässä omanikin ongen päässä katkaisten 0,20 tapsin... ehkä seuraavalla kerralla sitten.