Parin reissun ajan kokeilin onnistuuko kiihkeä tahtinen onkiminen 7m ongella jonka sain lahjaksi kaveriltani. Laajasalon laakeilla rannoilla merituulen armoilla onkiminen onnistui vaivalloisesti, tuulen suunnan ollessa oikea onnistui jotenkin itse onkiminenkin. Voitto 3m ulottumattomassa olevilla ahven sinteillä.
Toinen reissumme suuntautui Nuuksion järviylängöllä olevalle Orajärvelle. 7m kasaan ja... ahven kiinni ja siimat puussa. Vieressä isäni kiskoi 3m ahvenia tasaiseen tahtiin. Siirtymien aikana 7m onki oli pistettävä kasaan kun 3m pystyi puikkelehtimaan kapeata polkua pitkin vaikka onki oli koottuna.
Aikani ongella taistellessa onnistuin sotkemaan siimat kunnolla ja päätin siirtyä 3m itsekin. Tämän taistelun vei siis isäni, tilanne 1-1.
Edellisen päivän reissusta piti matoja olla useita kymmeniä, näin ei kuitenkaan ollut. Purkkini pohjalla kiemurteli vain muutama liero.
Kun madot loppuu on tulla itku silmään. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Testailin aikani kuluksi miten onnisuisin ilman matoja nappaamaan ahvenia.
Männynneulanen, toimii en ollut uskoa että koho upposi samantien ja raitapaita nousi siiman mukana rannalle.
Mustikanlehti, toimii. Välillä hiljeni hetkeksi... pientä vetoa vavalla ja taas mentiin.
Pistin siiman päähän pakin pohjalta löytyneen rapala counddaunin,pieniä nykäyksiä ja taas kohoa vietiin. Saman kohtalon koki myös kuusamon uistimen lippa.
Näiden kummallisten onkisyöttien lisäksi onnistuin saamaan saalista myös madoilla.
Orajärvi ei pettänyt tälläkään kertaa. Järvellä on kiva kalastaa kun kalojen liikehdintää voi seurata rannalta veden kirkaudesta johtuen. Tämän lisäksi jokainen kohon kuljettaja on ahven,muita lajeja ei järvessä ole.
Kotona karu totuus selvisi... purkki oli ollut auki ja madot ylläripylläri temmelsi jääkapissamme. Ei tullut vaimolta kiitosta ja kaikki avatut ruuat pääsivät suorinta tietä kohti roskakoria.
0 Kommentit