Kun lähes kaikki voi mennä pieleen se yleensä meneekin. Olin sopinut Akin kanssa lähteväni Tuusulan Krapuojalle katsomaan kutukaloja ja niinhän me menimmekin.
Tarina kuitenkin alkaa aamuiselta pikalenkiltä Longinojalla. Tiistaina kun pääsin tunniksi purolle oli kaloja ympäriinsä, vesi kirkasta eikä pieni pilvisyys haitannut kuvaamista. Kaikki oli kunnossa, mutta... aikaa ei ollut kuin tunti.
Tänään kun olisi ollut aikaa, aurinko paistoi... oli vesi harmaata. Yön sateet oli nostaneet vedenkorkeuden 30cm normaalia ylemmäs ja näkösyvyys tippunut pariin vaivaiseen senttiin. Posiviivista on nousukalojen pääseminen ylemmille kutualueille.
Akin kanssa päästiin liikenteeseen hieman yli kymmenen... Samantien suunnaksi Tuusula ja sieltä Krapuoja. Toiveissa oli merinousukkaiden näkeminen veden sameudesta huolimatta... näin ei käynnyt. Purolle päästyämme oli vesi noussut yli äyräiden ja väri oli muuttunut maitokahviksi.
Krapuojan jälkeen lähdettiin seikkailemaan Röykkään ja Vihtijoen latvoille... ja takaisin kotipuroille. (paikat olivat hienoja, kaloja ei vaan näkynyt)
Mätäpurolla sitten alkoikin tapahtumaan. Kauppalanpuistossa pikavisiitillä ehdittiin näkemään yhden noin 50-60cm naarastaimenen kuopankaivuuta ja useiden koiraiden nahistelua. Puiston koski kuhisi kutukaloja ja varsinkin koiraiden taistelut olivat näyttäviä.
Kävin heittämässä Akin Viikkiin opiskelemaan ja kävin vanhempieni luona syömässä... Ja taas mentiin kohti Mätäpuroa. Sama meno jatkui edelleen puiston matalilla kutupaikoilla, suuren naaraan lisäksi oli noin metrin päässä paikallinen noin 20cm naaras kaivamassa kuoppaa virran reunaan.
Saikun Mikko mailaili ja ilmoitti iloasian. Mätäpurossa on nyt virallisesti te-keskuksen määrittelemässä kalastuskiellossa.
0 Kommentit