7.7.2013

Ahh kesäloma

Kalastaja nauttii auringonlaskusta Ilomantsin Tokrajärvellä.
Auringonlasku Ilomantsin Tokrajärvellä.
Lomakalastuksen tavoitteena on tänä vuonna ollut tutustua kivenheiton päässä olevaan Tokrajärveen. Onnekseni vaimon isä oli hankkinut nelitahti Hondan veneen perään. Nyt pystyi tutkimaan näppärästi järveä ja etsimään kaloja kauempaankin. Tavoitteena oli etsiä kaikuluotaimella penkkojen reunoja, pakkoja tai muita ottipaikoiksi kelpaavia kohtia järvestä.

Ensimmäisenä uutena paikkana löytyi läheltä edellisvuosien ottipaikkaa upea matalikko missä syvyysvaihtelut olivat parin metrin luokkaa lyhyellä matkalla. Kyseisestä kohtaa sai uistellessa lähes poikkeuksessa hauen tai pari.

Naapurimökin isännällä oli hetken aikaa ollut samassa paikassa kiinni iso kuha. Kuhia järvestä löytyy, toisen naapurin emäntä oli saanut pari päivää aikaisemmin 4,2kg painaneen kuparikyljen.

Tokrajäven pannukarkea
Illan pimetessä olen seilannut ympäri järveä etsien kaiulla kaloja. Etsimisen tuloksena olen löytänyt lisää otollisen näköisiä paikkoja. Kalat kuitenkin loistivat poissaolollaan, yhden pannukarkean ahvenen onnistuin jallittamaan jigillä. Kyseinen ahven oli poikkeus, täky ei kelvannut kaloille, pilkillä sain vain kiiskiä ja silppuahvenia ja jigit saivat rauhassa kopista pohjan kivikkoihin.

Rantojen lumpeikkoja ja ruovikkoja kun pommitti Rapalan Minnow Spoonilla alkoi tapahtua. Tasaisesti sain pieniä haukia jotka iskivät terhakasti kasvistossa puikkelehtivaan uistimeen.

Suurimmat haukitapahtumat tapahtuivat kuitenkin kun uistelin ja toinen kun heittelin Blue Fox Vibraxin nelos-koon lippaa yhden matalikon päällä. Nämäkään eivät olleet metrikaloja vaan varmaan alta 4kg yksilöitä.

Ruovikkohauki ja ottipeli
Kalastuksellisesti ensimmäisen lomaviikon loppu ei ole mennyt kuten Strömsöössä. Vaikka lähtiessä järvelle vastarantaan piirtyi kaunis sateenkaari, odotti toisella puolella vastassa ukkosrintama. Mennessä pelipaikoille ihmettelin miksi siima katkeaa vaikka mitään erikoista ei tapahtunut.

Vapani, tässä tapauksessa ainoa mukana olevasta on kärkilenkin keramiikasta lohjennut palanen. Tämän palasen lohkeamisen myötä esiin oli tullut partaterään verrattavissa oleva reuna johon monikuitusiiman oli hyvä rispaantua.

Mursin pihdeillä loputkin keramiikat, taka-ajatuksena se että siima ei rispaantuisi enempää. Kun vartin siirtymän jälkeen pääsen vihdoin pelipaikoille, ja aloitin heittämisen huomasin kuinka siimassa oli parissa kohtaa havaittavissa jotain outoa.

Rispaantunut siima
Siima oli kerennyt rispaantua jo niin pahasti, että vain pari säiettä oli jäljellä. Oli siis fiksumpi lopettaa kalastus ja nauttia rauhallisten aaltojen liplatuksesta jota säesti kaunis auringonlasku.

Ensimmäisen viikon saldoksi voisi todeta, paljon pieniä ahvenia, vähän vähemmän suurempia haukia ja hyvin paljon otollisia ottipaikkoja missä kalat ei vaan ollut otillaan.

Kalastuksellisesti odotan lomaviikkoa nro 2 innolla, tuolloin on tarkoitus lähteä Lesnan Naputtajien puheenjohtajan Matti Pasasen kanssa Pieliselle seilailemaan pariksi päiväksi ja tietääkseni Matti on jo jotain päänmenoksi suunnitellutkin.

Kireitä siimoja, itselläni ne on aika löysänä pysynyt :D

Ei kommentteja:

Suositut tekstit