Kuka olen?

Yhteystiedot: 

juha.salonen(at)skes.fi
Facebook: https://www.facebook.com/taimenmies


Millainen minä olen?


Elämänarvoihini kuuluu rehellisyys, luotettavuus ja suvaitsevuus. Olen pyrkinyt toimimaan niin etten ole joutunut katumaan päätöksiäni. Elämässäni arvostan suuresti ihmisiä jotka eivät esitä mitään vaan ovat mitä ovat.

Tiedän mitä on koulukiusattu. Peruskoulussa helvetti alkoi kolmannen luokan jälkeen. Ensiksi henkistä ja myöhemmillä vuosilla jopa fyysistä väkivaltaa. Koulussa kiusaaminen on osa syy siihen miksi minusta tuli se Juha Salonen joka nyt olen. Olen luonteeltani ujo mutta avoin ja tulen toimeen ihmisten kanssa. Minuun on helppo tutustua.

Olen etsinyt itseäni koko pitkän ikäni, enkä vieläkään tiedä haluanko olla loppuikäni nykyisissä töissä. Peruskoulun jälkeen lähdin opiskelemaan alaa missä tiesin tilipussin olevan korkea. Huomasin kuitenkin ajan myötä että työ ei ollutkaan mielyttävää ja päätin lopettaa opiskelut.

Siirryin työelämään ja aloin jakaa isäni tavoin lehtiä yöllä. Lehdenjako keskeytyi kun siirryin Henrik Kettusen avulla Luonto-Liittoon työharjoitteluun. Tässä työpaikassa toimin leiriohjaajana ja seuraava vuosi menikin vauhdilla.

Elämäni suurimman harppauksen ja ehdottomasti myös parhaimman päätökseni tein siinä kun hain Savonlinnaan opiskelemaan kalataloutta. Ensimmäinen vuosi meni perinteistä opiskelijaelämää viettäessä.

Joka viikonloppu ja jopa viikolla tuli pidettyä bileitä ja biletettyä, tutustuinkin samalla Savonlinnan paikallisiin ihmisiin. He ottivat avosylin vastaan omaan joukkoonsa, olin kuulemma harvinainen Helsinkiläinen ja sovin paikkallisten sekaan täydellisesti.

Sain myös hienoa kunniaa toimia monelle nuorelle vanhempana ihmisenä joka pystyi tukemaan vaikeina aikoina ja jonka luokse oli helppo tulla.

Opiskelujen aikana tutustuin myös Janiin. Silloin majapaikkaansa Punkaharjulla viettävä 10-vuotta vanhempi herrasmies muuttikin nopeasti kämppiksekseni. Illat vietimme kuunnelle Hanoi Rocksia ja dartsia heitellen. Dartsin lomassa keskustelimme elämästä ja varsinkin siitä millainen on mennyt elämämme, jotain hienoa oli tapahtunut... Kohtalo oli ajanut meidät ystäviksi.

Nykyisen elämäni tähtihetki oli kun tutustuin nykyiseen vaimooni Savonlinnassa. Pienten alkuvaikeuksien ja etäsuhteen jälkeen päädyimme kihlojen kautta naimisiin ja asumaan Vantaalle Hakunilaan.

Vaimoni ansiosta olen myös nykyisessä työpaikassa. Hakunilassa asuessa tein freelancerina töitä ja opiskelin kuvallista ilmaisua Variassa. Lähellemme Porttipuistoon rakennettiin Kodin1 ja Mustaa Pörssiä. Näistä jälkimmäisessä oli työnhakuilmoitus hesarissa ja vaimoni patistamana hain kyseiseen työpaikkaan.

Tietämättä mitään alasta ja myyntityöstä sain kuitenkin osa-aikaisen pestin. Alussa tein tunteja reilusti yli sopimuksien ja minusta tulikin luottotyöntekijä joka oli valmis venymään tarpeen vaatiessa.
 
Hiljalleen arvostukseni ja tietotaitoni tuli ilmi ja MP:n muuttamisen Koneboxiksi minulle tuli osastovastaavan titteli.

Myös tarve verkkokaupan sisällöntuottamiseen tuli ajankohtaiseksi ja vajaan 5-vuoden työssäolon jälkeen sain tittelikseni markkinointisuunnittelija ja siirryin ketjuyksikköön. Nykyisessä työssäni vastuu ja työtehtävät ovat haastavia ja innostavia. Nautin töihin lähdöstä ja niiden tekemisestä.

2010 kun esikoisemme syntyi laitoin elämänarvoni uusiksi. Totesin mielessäni että perheeni tulee olemaan tärkein asia maailmassa.

Nykyisin olen töissä Hong Kong konsernissa ja suurimman osan ajasta kehitän kalastusverkkokaupan myyntiä sekä itse verkkokauppaa.

Kalastushistoriani
Kalastuksen syövereihini minut johdatti isäni. Ensimmäiset kalareissut suuntautuivat Malmilla asumisen johdosta lähimmälle rannalle eli Vantaanjoelle. Joella ongimme isän kanssa bambuvavoilla joista roikkui paksut siimat, isot kohot ja tylsät koukut. Välineistä huolimatta välillä onnistuimme saamaan saalista ja välillä emme.

Pienestä pitäen olen arvostanut olemista, tällä tarkoitan sitä että saalis on sivuosassa kalareissuilla. Tärkeintä on nauttia hetkestä ja että saa suuren nautinnon myös pienestä saaliista.

Olen saanut pienestä pitäen kulkea isäni Matin rinnalla Nuuksion metsissä ja 11-vuotiaana nuorimpana retkellämme vaelsimme lapissa Pallas-Hetta vaelluksen. Itselläni on vuonna 2010 syntynyt Olivia tytär ja jo nyt olemme käyneet ongella, retkeilemässä ja muutenkin  hän kulkee lähes poikkeuksessa retkillämme mukana.

Odotan innolla sitä hetkeä kun istumme aamupalaa syömässä ja tyttäreni kysyy "isä, lähdetäänkö ongelle". Tuolloin tiedän että kalakaveri löytyy jokaiselle reissulle mille vaan mukaan haluaa.

Mottoni: "Paras kalapaikka on kalassa"