31.12.2018

Yhteenveto vuodesta 2018 - joulukuussa kampelajahdissa

Lirkintä näyttää tältä sukeltajan silmin. Hyväksyykö piikkikampela tarjotun syötin? Kuva: Pekka Tuuri

Huikea vuosi 2018 alkaa olemaan takana. Viimeiset kolme kuukautta mennyt Longinojan taimenten kuduntarkkailussa ja muutenkin puroon liittyen asioiden hoitamisessa sekä edistämisessä.

Mitä siis vuoden yhdeksän ensimmäistä kuukautta tarjosivat?

Tammikuu

Käytiin Sampan kanssa jossain Hämeenlinnan takamailla ismete-reissulla talven ensjäillä.

Helmikuu

...

Maaliskuu

Jarin kanssa ABC:llä matkalla kalaan.
Airistolla käytiin, osa nappasi härkäsimpun. Itse jäin valitettavasti ilman, listalle nousi kivinilkka, kolmipiikki ja pasuri. Kävimme nappaamassa Timin ja Jarin kanssa elämänpisteet Kokkolasta muikusta. Samalla reissulla nousi myös kuore, siika, ahven, särki ja kiiski. Lue tästä muikun fongausreissustamme.

Huhtikuu

Kalamaraton treenien onnistumisia

Kalamaraton treeniä, joitain uusia lajeja listalle. Etsin mustatokkoa Helsingin rannoilta ja löysinkin useamman yksilön uusista kalapaikoista.

Toukokuu

Timi, Mikko, Markus, Orvokki x 2, Antti ja minä.

Kalamaraton treenit, säyne, seipi, mustatokko, vaskikalat ja monta muuta peruslajia listalle. Kalamaratonit Kotkassa ja Helsingissä jatkoivat peruslajien kerryttämistä. Sijoitukset Kotkassa toinen ja Helsingissä kolmas. Ei huonosti, lajilistalle nousi lisäksi useita peruslajeja.

Kesäkuu

Lievestuoreen lahja Suomen Fongareille. Harri, sydämellinen ihminen.
Tampereen Pahalampi tarjosi hienon onki-illan Timin kanssa. Paikalle saapui myös lammen hoitamisen veturi, jonka kanssa tuli rupateltua pitkät tovit. Lajipisteeksi karppi listalle.

Kävimme Timin kanssa Keski-Suomessa sulkavajahdissa, oppaana oli Harri. Elämänpisteet pohjaongella molemmille. Kotimatkalla napattiin vielä puronieriät listalle Jyväskylän kupeesta. Retkitarinan voi lukea tästä.

Kävimme myös perheen kanssa kirppisretkellä Lohjalla ja itse keskityin kirppislöytöjen sijaan fongaamaan viisipiikin sekä allikkosalakan lajilistalle.

Heinäkuu

3/4 tiimistä Konkämäenolla

Perinteinen lomareissu lappiin. Lajilistalle nousi uutena elämänpisteena kirjoeväsimppu ja samalta rannalta vielä lajipisteeksi made. Reissulla onnistuin myös jallittamaan uuden ennätysharjuksen, mittaa nyt reilusti yli 40 cm.

Myös rautupisteen jallitus onnistui Saanajärveltä. Espoon vesiltä uisteltiin Mikon kanssa kuhapiste listalle. Lue lapin reissusta tästä.

Elokuu

Historiallinen hetki, lajipiste nro 50 Timin käsissä!
Vuoden upeat retket jatkuivat elokuussa kun retkikuntamme kävi kalassa Märketin -majakkasaarella. Elämänpisteet koko porukalle isosimpusta ja minulle, Jarille sekä Petri T:lle turskasta. Märketin retken blogitekstin voi lukea tästä.

Elokuu päättyi Hangon ja Padvan niemen lirkkikeikkaan jolla tehtiin historiaa kun Timi nappasi 50 lajipisteensä kuluvalle vuodelle, Mikolle ja minulle vain piikkikampelapojo listalle. Tämän historiallisen retken tarinan löydät tästä.

Syys-loka-marraskuu

Syyskuussa kalastusretkistä eniten panostusta vaati Lajikalastuksen SM-kisat Kotkassa. Kisan alku lähti ihan kivasti liikenteeseen ja lajeja nousi. Lopulta kisatahti hyytyi ja olotila siinä samalla. Kotiin päästyä sijoitus oli kahdeksas, 11 eri kalalajilla. 

Voittoon nousi ensikertalainen kisoissa Juuso Triipponen 13 eri lajilla.
Kotiin päästyäni kuumemittarin lukema läheni 40 astetta... Lue voittajan kisatarina tästä. Kilpailusta voi lukea tästä.

Vuoden kohokohtia. Longinojan luontopolun avajaiset ja nauhan leikkaus Olivian toimesta. Kuva: Henrik Kettunen

Longinoja
ja perhe. Elämä on valintoja, jos haluaa olla edes osan ajasta kotona pitää tehdä valintoja. Nyt päätin näin ja tyydyn saavutettuun 45 lajiin... Tai näin luulin.

Joulukuu, kerta vielä kielonpäälle


Kuitenkin vedenalaiskuvaaja Pekka Tuuri heitti lauantaina 15. joulukuussa messangerissa kuvan kampelasta tekstillä:
Tästä se idea sitten lähti...

"Padvassa eilen. Ei piikkareita, kaksi kaunista tavallista."

Tästä se idea sitten lähti, laitoin Kotkassa asuvalle Petrille sunnuntaina viestiä, että kiinnostaisiko kampelareissu ja jos kiinnostaa niin mikä päivä ensi viikolla mennään? Tiistai sovittiin lähtöpäiväksi, vinkkasin retkestämme myös Pekalle joka sai vaimoltaan luvan sanomalla; "Salonen pakotti".

Oli epätodellinen tunne kun ajoimme Bromarvin kylän lävitse, lunta satoi hiljalleen. Lyhtypylväissä jouluntähdet loistivat upeasti luoden pehmeän tervehdyksen hiljaa leijaileville hiutaleille. Olimmeko oikeasti menossa lirkkimään kampeloita joulukuussa?

Saavuimme rantaan. Autossa oli ollut lämmin, nyt päällä on kahluukamat, kädessä lirkki ja toisessa haavi. Otsalamppu valaisee rantamatalaa. Tästä se lähtee. Heti ensiaskeleet kertoivat, tästä tulee kylmä ilta. Muoviset kahluusaappeet eivät kylmyyttä estä ja vaikka alla oli kolme housukertaa ja kahdet sukat eivät ne riittäneet eristämään kylmän pääsemistä iholle.

Missä naamioväri? Kuva: Pekka Tuuri
Pakko kahlata kun tänne asti tultiin. Kävelen ensimmäisen lenkin rannasta ulos ja päätän mennä vyötärösyvyyteen, näillä syvyyksillä Pekka oli isoja kampeloita edellisella reissullaan nähnyt.

Ei havaintoja, käännyn takaisin kohti rantaa. Petri on kahlannut rantaa eikä ole löytänyt kampeloita. Saavun hänen viereen ja ohitan vasemmalta, "tossa on sulle kampela". Vinkkaan Petrille joka tulee viereeni katsomaan mahdollista elämänpistettään.

"Tiputa vaan, ota siitä elämänpiste. Mulla on jo piikkikampela", tokaisen ja kuin käskystä syötti tippuu kalan pään eteen.

Nykäisy ja ylös. Se oli kymmenen minuutti ja ensimmäinen uusi elämänpiste Petrille ylös. Samalla Pekka saapui sammakkopuvussaan rantaan.

"Miten menee äijät", kuului metsästä kömpivän Pekan suusta.
"Ämpärissä on piikkikampela odottamassa", vastasi Petri. "Hienoa", jatkoi Pekka. 

Hänen viisi edellistä piikkikampelan kuvausreissua ovat olleet huteja, saaliiksi muistikortille oli saatu ikuistettua vain normikampeloita, taimenia, tokkoja ja merikasveja sekä äyriäisiä. Nyt oli vihdoin oikea laji odottamassa ämpärissä kuvausmalliksi pääsyä.

Pieni on kaunista. Onnea Petri uusista elämänpisteistä.

Lopulta näen itsekin selvästi kapeamman ja soikeamman mallisen kampelan. Edelliset ovat olleet selvästi piikkikampeloita joita olen jallittanut kuvausmalliksi tai kutsunut Pekan kuvaamaan niitä ilman koukutusta.

Myös Petri löytää viimein normi kampelan ja ilman suurempia ongelmia lirkkii reissun toisen elämänpisteen listalleen.

Tämä yksilö hyväksyy tarjotun kärpäsentoukan palasen samantien ja nousee kohti haavia. Jesh, 46 laji vuodelle 2018 on kampela. Myös Petri onnistuu saamaan normi kampelan ja näin hänen reissunsa saldoksi tulee upeat kaksi uutta elämänpistettä jotka samalla nostaa hänen vuosipistemääränsä 39.

Pekka seurasi pohjassa yhtä piikkikampelaa ja tässä lopputulos. Kala laskeutui saappaalleni :D Kuva: Pekka Tuuri
Kahlailemme rantaa Petrin kanssa ristiinrastiin kun Pekka on kuvaamassa piikkikampelaa syvemmässä vedessä. Laskeskelemme nähtyjä kaloja ja päädymme useaan kymmeneen ja kun tähän laskee vielä koukutetut päästään luvussa yli kolmeen kymmeneen.

Petrin elämänpisteet. Piikkikampela (vas) ja normi kampela.

Upeaa on tietää, että molempia kampelalajeja on näin joulukuussakin Padvalla lirkittävissä jos jäät eivät tätä estä.

46 lajia, pitkä ei olisi ollut matka 50 lajiin. Näin tänä vuonna, ensi vuonna elämänpistejahtiin teistin osalta ja ehkä parin muun lajin osalta jos jaksaa.



Listalta jäi uupumaan kirjolohi, toutain, härkäsimppu, lohi ja ankerias ja muutama muu laji. Harmittavia omia kämmejä oli rantanuoliainen. Lajia tarjottiin kuin tarjottimella, mutta Kotkan Kalamaraton treenitkin oli kisaa edeltävänä iltana jossain vaiheessa lopetettava ja nyt kävi näin. Kisassa onneksi Markus sai elämänpisteen ja Timi treeneissä.

Huikea vuosi Fongareille. Timi (52 lajia) ja Mikael Jaakkola (51-lajia), Juuso perässä 49 lajilla ja minä 46 lajilla. Useita yli 30 lajirajan ylittäjiä.

Upeimpia retkiä oli ehdottomasti useamman päivän kalastusreissut huikeissa porukoissa, Kalamaratonit, Märkett, Lajikalastuksen SM, Konkämäeno sekä Timin kanssa tehty Keski-Suomi roadtrip.

Timin vuoden 50 laji - piikkikampela.

Hienoa, että uusi Suomen ennätys on Timin nimissä. Olen saanut seurata hänen ennätyksen tavoittelua usealla reissulla, joilla olemme yhdessä saaneet uusia elämänpisteitä ja lajipisteitä listoillemme.

Timin listalle elämänpisteitä vuonna 2018 tuli muikusta, rantanuoliaisesta, miekkasärjestä, kirjoeväsimpusta, isosimpusta ja lohesta. Huikea lista.

Toivottavasti mahdollisimman moni lähtee kokeilemaan Fongausta tosissaan ja tutustuu sitä kautta upeisiin kalavesiimme sekä niiden lajirikkauteen.

Vuosi 2019 on itselleni "välivuosi"... kuten piti tämänkin vuoden olla ;)

Vuoden kohokohta ja upein onnistuminen - turska Märketin -majakkasaarelta.

Huikeaa fongausvuotta 2019 kaikille ja kireitä siimoja!

Vuoden 2018 aikana fongaamani kalalajit

1. Hauki 13.1. Metsälampi Hämeenlinnassa, pilkillä
2. Kuore 3.3. Kokkola, pilkillä
3. Ahven 3.3. Kokkola, pilkillä
4. Muikku 3.3. Kokkola, pilkillä [elämänpiste]
5. Siika 3.3. Kokkola, pilkillä
6. Kiiski 3.3. Kokkola, pilkillä
7. Särki 3.3. Kokkola, pilkillä
8. Pasuri 24.3. Parainen, pilkillä
9. Kivinilkka 24.3. Airisto, pilkillä
10. Kolmipiikki 24.3. Airisto, pilkillä
11. Kivisimppu 21.4. Helsinki, lirkillä
12. Hietatokko 28.4. Helsinki, lirkillä
13. Mutu 28.4. Helsinki, lirkillä
14. Kymmenpiikki 29.4. Helsinki, lirkillä
15. Silakka 30.4. Helsinki, litkalla
16. Mustatäplätokko 1.5. Helsinki, lirkillä
17. Vaskikala 1.5. Helsinki, lirkillä
18. Salakka 5.5. Kotka, ongella
19. Kivennuoliainen 5.5. Kotka, ongella
2o. Vimpa 6.5. Helsinki, ongella
21. Mustatokko 7.5. Helsinki, ongella
22. Ruutana 13.5. Helsinki, ongella
23. Sorva 18.5. Kotka, ongella
24. Törö 18.5. Kotka, ongella
25. Seipi 19.5. Kotka, ongella
26. Lahna 19.5. Kotka, ongella
27. Liejutokko 20.5. Kotka, lirkillä
28. Turpa 20.5. Kotka, ongella
29. Säyne 21.5. Helsinki, ongella
30. Suutari 22.5. Helsinki, ongella
31. Piikkimonni 22.5. Helsinki, ongella
32. Sulkava 16.6. Saarijärvi, ongella
33. Puronieriä 17.6. Saarijärvi, ongella
34. Allikkosalakka 27.6. Porla, ongella
35. Viisipiikki 27.6. Porla, ongella
36. Karppi 29.6. Tampere Pahalampi, ongella
37. Hopearuutana 30.6. Helsinki Viikki, ongella
38. Kirjoeväsimppu 8.7. Enontekiö Naimakkajärvi, lirkillä [elämänpiste]
39. Made 8.7. Enontekiö Naimakkajärvi, lirkillä
40. Harjus 10.7. Könkämäeno, Saarikoski, pintaperholla
41. Rautu 11.7. Saanajärvi, perholla
42. Kuha 13.7. Espoo, vetouistellen
43. Isosimppu 18.8. Märket, jigillä [elämänpiste]
44. Turska 18.8. Märket, jigillä [elämänpiste]
45. Piikkikampela 31.8. Padvanniemi, lirkillä
46. Kampela 18.12. Padva, lirkillä

En saanut, mutta joku Fongari sai vuonna 2018
47. Miekkasärki
48. Lohi
49. Rantanuoliainen
50. Ankerias
51. Valkoevätörö
52. Toutain
53. Kirjolohi
54. Taimen


2.9.2018

Tarvitsetko usein lisävirtaa keskellä aavaa merta tai keskellä tunturia?


Loppuuko matkapuhelimestasi tai tabletista akku jatkuvasti? Laadukkaalla ja suuritehoisella varavirtalähteellä lataat laitteesi jopa neljä kertaa täyteen.

Itsellä on ollut nyt käytössä reilut puolivuotta Xtorm AL421 Power Bank, josta löytyy potkua useampaankin latauskertaan.  Akkupäkki on reissanut retkirepussani roikkuen Saanalla käydessä kalareissulla, Märketin majakkasaarella keskellä aavaa merta ja on se kestänyt muutaman Kalamaratoninkin kyydissäni.

IP68 suojattu varavirtalähde on roikkunut reppuni ulkopuolella tuiskussa ja tuulessa, joskus jopa sateessa. Ainoa asia minkä olen siitä onnistunut rikkomaan on, pieni mukana tullut latauskaapeli. Onneksi mikä tahansa usb ja micro usb-kaapeli käy ja näitä löytyy vuosien saatossa kymmenittäin. Usein hinta- ja laatu kulkee käsikädessä, ja tämän tuotteen kohdalla on juuri näin.

Halvalla saa harvoin hyvää, mutta tähän kannattaa kyllä vajaa 90 euroa pistää kiinni jos mobiililaitteen jatkuvasti loppuva akku vtuttaa reissuilla.

Parasta tässä on kestävyys sekä latausnopeus. Piuha kiinni 2.3 ulostuloon ja akku on hetkessä täynnä. Vahva suositus paljon somettavalle ja ulkonaliikkuvalle.

Hyvät ja huonot puolet

+ kestävyys
+ kapasiteetti
+ akunlatauksen statuksen näyttäminen nappia painamalla
+ kiinnitys karbiinihaka
- kaapeli

Tutustu varavirtalähteeseen

Elämänpisteitä ja ennätyksiä - kampelajahdissa

Paras tiimi minulle. Minä, Markus, Timi ja Mikko. 

Facebookista se alkoi, minun ja Timin ystävyys. Ensiksi olimme vain kalakavereita jotka tutustuivat Facebookin Fongaus -ryhmän kautta ja päätyivät kalareissulle Airistolle. Tuolla reissulla nappasimme molemmat elämänpisteeksemme härkäsimput. Näistä elämänpisteistä ja tästä reissusta alkoi myös ystävyytemme.

Kalamaron joukkueessamme Timi on yksi olennainen osa. Helsingissä hän toimii huoltajana, ja Kotkassa kisaajana. "Herra rauhallisuus" ei turhia kiirehdi välineiden virittämisessä, tosin kaikki tapseja myöten löytyy yleensä asioista valmiina koko tiimille.

Timin elämänpiste ankerias nousi pilkillä Lapinlahdelta.

Olemme Timin kanssa kulkeneet ympäri Suomen lajipistejahdissa ja elämänpisteitä on kertynyt retkillämme useita. Härkäsimppu, ankerias, muikku, isosimppu, piikkikampela, vaskikala, rantanuoliainen ja monta muuta. Tästä vanhasta blogitekstistä voi lukea kuinka meidän ystävyytemme alkoi. Lue juttu.

Fongarit matkalla - Kalamaraton yhdisti meidät!

Yleensä molemmat on lajin saanut, mutta myös karvaita pummeja on tullut mm. turska Timille ja minulle rantanuoliainen.

Tämän reissun alkuperäinen suunnitelma oli, että menemme Hämeenlinnaan ankeriasongelle. Timi kerkesi kuitenkin edellisellä viikolla tehdä reissun ja sai tämän lajipisteen, joka oli samalla hänen 48 lajinsa.

Jäätävä turpa!


Mietin sunnuntaina edessä siintävää ankeriasreissuamme ja pistin viestiä Timille;

"Jos hyvä keli torstaina, painutaan Hankoon kampelajahtiin ja napataan sulle se 50 lajia täyteen ekana Suomesta."

Painuimme valoisalla Lappohjan uimarannalle pohjaonkimaan. Ranta näytti todella lupaavalta, vesi oli hieman totuttua sameampaa ja pienet mainingit vaikeuttivat lirkintää eikä pohjaongellakaan tullut kuin ahvenia.


Illan ainoa kampela löytynyt. Nyt se pitäisi saada vielä ylös!

Seuraavaksi siirryimme Hankoon ja kävimme kaksi uimarantaa lirkkien läpi, ennen kuin menimme perinselle rannallemme. Täällä oli miljoonia kolmipiikkejä jotka vaikeuttivat havainnointia ihan rannassa.

Siirtyminen syvemmällä toi tuloksen. Timi bongasi kampelan, pitkän lähes puolituntia kestäneen jallituksen lopputuloksena kampela kyrpiintyi ja nappasi sille tarjottuun kärpäsentoukkaan. Kello läheni puolta yötä.



Hangon rannoilla nähty ainoa yksilö, ja Timi nappasi sen!

"Kamat kasaan, nyt lähdetään Padvaan!" Huusin Timille ja Mikolle. 

Näin teimme ja saimme tuloksen! Historiallinen päivämäärä on 31.8.2018 noin klo 01:19 jolloin nousi Suomesta 50 laji ylös suusta koukutettuna yhden kalenterivuoden aikana.


Ei vuosituhannen paras otos, mulla ikuistettu hetki historiallisen 50 lajin pyynnistä!

Onnea Timi, sinä jos kuka ansaitsit olla ensimmäinen kalastaja suomesta joka saa pyydettyä suusta koukutettuna 50 lajia yhden kalenterivuoden aikana!

Vuotta 2018 jäljellä vielä kolme kuukautta ja lajeja jäljellä, mihin SE-lukema nousee? Sen näemme vasta 31.12.2018.

Timin 50-lajia

Onnelliset saamamiehet. Timille 50 laji suusta koukutettuna ja Mikolle uusi elämänpiste piikkikampelasta.


Boldattuna listalla Timin tämän vuoden aikana saadut elämänpisteet ja JS perässä tarkoittaa, että olin itse ollut mukana reissulla. Jos lajissa on linkki. löytyy siitä blogitarina.

4. Härkäsimppu 24.3. Airisto ,pilkillä (JS)
5. Kolmipiikki 24.3. Airisto, pilkillä (JS)
6. Lahna 24.3. Parainen, pilkillä (JS)
7. Kiiski 24.3. Parainen, pilkillä (JS)
8. Rautu 2.4. Inarin Tuulisjärvi, pilkillä
9. Kivisimppu 21.4. Helsinki, lirkillä (JS)
10. Silakka 30.4. Kaapelitehdas Helsinki, litkalla (JS)
10. Vaskikala 30.4. Helsinki, lirkillä
12. Kivinilkka 1.5. Helsinki, lirkillä
13. Mustatäplätokko 1.5. Helsinki, lirkillä
14. Kymmenpiikki 1.5. Helsinki, lirkillä
15. Mutu 1.5. Helsinki, lirkillä
16. Hietatokko 1.5. Helsinki, lirkillä
17. Särki 5.5. Kotka, ongella (JS)
18. Salakka 5.5. Kotka, ongella (JS)
19. Liejutokko 5.5. Kotka, lirkillä (JS)
20. Ahven 9.5. Helsinki, ongella
21. Pasuri 9.5. Helsinki, ongella
22. Sorva 12.5. Helsinki, ongella
23. Allikkosalakka 12.5. Helsinki, ongella
24. Vimpa 12.5. Helsinki, ongella
25. Rantanuoliainen 17.5. Kotka, ongella (JS)
26. Kivennuoliainen 17.5. Kotka, ongella (JS)
27. Seipi 18.5. Kotka, ongella (JS)
28. Kirjolohi 19.5. Kotka, ongella (JS)
29. Piikkimonni 19.5. Kotka, ongella (JS)
30. Törö 28.5. Keravanjoki, ongella
31. Miekkasärki 10.6. Saimaan kanava, ongella
32. Viisipiikki 14.6. Lohja, ongella
36. Suutari 23.6. Helsinki, ongella
37. Ruutana 23.6. Helsinki, ongella
38. Mustatokko 23.6. Helsinki, ongella
39. Hopearuutana 28.6. Helsinki Viikki, ongella
40. Karppi 29.6. Tampere Pahalampi, ongella (JS)
41. Turpa 1.7. Vantaa, ongella (JS)
42. Kirjoeväsimppu 8.7. Muonio, mikrojigillä
43. Hauki 9.7. Muonio, lipalla
44. Harjus 12.7. Enontekiö, perholla
45. Kuha 22.7. Tuusulanjärvi, vaapulla
46. Toutain 4.8. Kymijoki, vaapulla
48. Ankerias 26.8. Hämeenlinna, pohjaongella
49. Kampela 30.8. Hanko, lirkillä (JS)
50. Piikkikampela 31.8. Padvanniemi, lirkillä (JS)

Fongaus on suurempaa kuin kalastus!

Muistoja kotkan Kalamaratonista

Kalastus on upea harrastus ja se yhdistää ihmisiä. Itse olen saanut olla siinä onnellisessa asemassa, että kaveripiirini on laajentunut upeilla ihmisillä juuri Fongauksen, eli lajikalastuksen kautta.

Timi on yksi näistä hienoista ihmisistä, unohtamatta Markusta, Mikko, Paulaa, Anttia, Petrejä, Vesaa, Markoa, Alasia, Kankareita, Jesseä, AU:ta, OV:ta, Roopea ja monia muita. Jokainen lukija joka minut tuntee voi lisätä itsensä listalle.

9.9.2018 sunnuntaina näemme osan kanssa Lajikalastuksen henkilökohtaisen SM-kisan tiimoilta Kotkassa. Kilpailu jonka kilpailualueena on Kotkansaari. Pieni alue joka tuottaa vuosittain haasteita kisaajille. Miten käy tänä vuonna, se nähdään viikon päästä.

Toivottavasti mahdollisimman moni tulee mukaan!

Fongaus on suurempaa kuin kalastus! Timi, Mikko, Markus, Orvokki x 2, Antti ja minä.

18.8.2018

Elämyksiä keskellä aavaa merta - Retki Märketin majakkasaarelle

Isosimppu ja turska, nämä kaksi lajia on mahdollista saada lajilistoilleen jos uskaltaa lähteä seikkailemaan keskelle aavaa merta. Me uskalsimme, tämä olkoot tarina historiallisesta retkestämme.

Märket - Fongareiden pyhiinvaelluskohde - Pelastettu helmi!

Rajalinjan lyhyt historia
Märket, majakkasaari jota halkoo valtakunnanraja rusetin muodossa. Toisella puolella Suomi ja toisella iki-ihana vastustajamme Ruotsi. Karulla kalliosaarella seisoo Itämeren myrskyjä uhmaten vuonna 1885 valmistunut majakka. Saarella sijaitsee myös Suomen läntisin kiinteällä maalla sijaitseva piste sekä läntisin sauna.

Majakkarakennus pääsi rapistumaa meren tuiskussa, kun se muutettiin automaattisesti toimivaksi vuonna 1976. Hiljalleen tiilivuorauksen rappaukset alkoivat murenemaan, ja rakennus alkoi rapistumaan pala kerrallaan.

Pelastuksen alkusysäykset saatiin kun Suomen Majakkaseura vuokrasi majakan valtiolta vuonna 2007 rakennuksien ja saaren kunnostuksia vastaan. Näistä hetkistä lähtien majakkaseuran jäsenet ovat talkoilla kunnostaneet saaren rakennuksia ja rakennelmia vapaaehtoisten voimin.

Tutustu Märketin -majakkaan ja sen pelastamiseen.

Miten Märketille pääsee?

Mats käy Märketillä vuodessa 50-60 kertaa

Sakke Yrjölän ja Mikael Jaakkolan innostamana rupetin heinäkuun lopussa miettimään, miten pääsisin Märketin -majakkasaarelle kalastamaan isosimppuja ja turskia. Mikael seilasi Kustavista Juuson kan+ssa veneellä merta uhmaten saaren viereen ja kalataitelija Sakke Yrjölä pääsi myös perille jollain kyydillä.

Tässä olivat lähtökohdat mistä lähdin pakettia kasaamaan. Mikaelin seikkailusta voi lukea Iltalehden jutusta.

Lähdin selvittämään asioita ja sitä miten pääsisimme kaveriporukan kanssa Märketille mahdollisimman edullisesti. Jotain kautta eksyin Ålandresorsin facebook-sivuille ja laitoin sitä kautta viestiä.

"Hei, onko teidän kautta mahdollista saada retkeä kalastusretkeä Märketin -majakkasaarelle? Uskoisin, että saisimme jonkun kokoisen veneen täyteen porukkaa päiväretkelle. Aamulla lähtö saarelle ja illalla pois."

Ja vastaus tuli melkein samantien.

"Hei Juha ja kiitos yhteydenotosta!Kuinka suuri porukka on kyseessä ja mikä on ajankohta matkalle?Tarvitsetteko myös majoituksen kauttamme?Minulla on pari vaihtoehtoa joita voisin tutkia riippuen porukan koosta. Vastaa minulle mielellä sähköpostitse osoitteeseen etu.sukunimi@alandsresor.fi, niin jatkamme keskustelua sitä kautta.- Martina Pada"

Soitin Jari Tuiskuselle ja kysyin, että kiinnostaisiko häntä lähteä Märketille retkelle sekä mitkä viikonloput hänelle sopisivat. Jari oli yllätys sinäänsä kalastamassa ja lupasi palata aiheeseen kotiuduttuaan.

Illalla puhelin soi; "17.-19.8. viikonloppu sopii", kerto puhelimessa Jari. Tällä mennään vastasin.

Tunnetusti Jari on lähtenyt meikäläisen päähänpistoreissulle mukaan. Ensiksi käytiin pilkkimässä  ankeriasta ja vuoden alussa oli muikun pilkkimisen vuoro.

Fongaus -ryhmään viestiä, että onko kiinnostuneita minun, Jarin ja Timin lisäksi. Nopeasti kävi ilmi, että Petri Ristola Kotkasta oli kiinnostunut.

Pikkasen päivityksen laittamisen jälkeen soitti Turun Kalamaratonista tuttu Petri Tynkkynen Liedosta.

"Kuulin, että olet tällaista reissua järjestämässä. Jos se toteutuu olisin mukana".

Petri houkutteli mukaan vielä ystävänsä Mikko Paasikiven.

Lähtijät olivat selvillä. Sähköpostia Martinalle ja odottamaan koko paketille hintaa. Matkat kansipaikalla kuudelle hengelle, kaksi henkilöautoa ja buffetti paluumatkalle yhteensä 1048 €, tähän päälle tuttavani Simon kautta vuokrattu mökki pe-su 160€.

Retkelle Märketille - ota huomioon nämä!

Pohjoisen puoli oli tuulensuojassa, joka mahdollisti rantautumisen.

  • Sää: Liian kova tuuli estää rantautumisen ja pois pääseminen. Voi pidentää / lyhentää reissua sovitusta.
  • Sovi vierailusta Suomen Majakkaseuran kanssa. Tällöin voit halutessa pyytää majakan esittelykierrosta 25€ -hintaan per henki ja samalla voit valita matkamuistoksi Märket -paidan tai majakkakalenterin. Kierroksen maksamalla tuet Märketin ja talkootyötä! 
  • Varaudu kalustotappioihin. Rinteen alapuolella vaanivat lohkareet napsivat siimoja katki ja pakkiin kannattaakin varata tarpeeksi ottipelejä.
  • Ottipeleinä eri tyyppiset jigit. Jigipäiden painot +10g riippuen kelistä ja maltista. Mitä pienempi pää sitä pidempää upotus kohti yli 30 m syvyyksiä kestää.

Perjantai 17.8. Lähtö kohti Ahvenanmaata

Menomatkalla mietittiin päästäänkö Märketille vai ei, ja jos ei niin mitä sitten tehtäisiin?

Puhelimeni pärisi läppärin vieressä herätyksen merkiksi, olin herännyt reilusti ennen kuutta ja painoinkin hälytyksen pois. Aamupala naamaan ja töihin, muutama tunti pitäisi painaa kampanjamateriaalia Honkkarin verkkokauppaan ennen kotiin lähtöä.

Tänään olisi se päivä jolloin matka Märketille alkaa. Timin ja Petrin kanssa oli sovittu, että kolmelta lähdetään meiltä ajamaan kohti Turkua. Tällä aikataululla pääsisimme ennen pahimpia ruuhkia pois pääkaupunkiseudulta.

Matka sujui leppoisasti rupatellessa Kalamaratonista ja tulevasta reissusta. Petri oli nukkunut yhtä huonosti kuin minä, mutta silti olimme molemmat täynnä virtaa eikä väsymystä tuntunut laikaan.

Hieman sydämenohilyontejä aiheutti Blockfestin ja Tampereen keskustan remontit joka viivästytti Jarin bussiin pääsyä. Onneksi bussi oli myöhässä ja Jari ehti siihen.

Päätimme pitää ruokatauko Skanssinkulman Kotipitzassa, koska aikaa laivaan nousuun oli reilut pari tuntia. Pitsoja odotellessa Ålandresorsista soitettiin;

"Martina Pada tässä terve. Sellaisella asialla soittelen, että meidän täytyy aikaistaa teidän venekyytiä Märketille. Sovitun klo 8.30 sijaan kyytinne lähtee jo klo 06.00."

Majakkaseuran talkookyydissä oli ennalta sovitun kuuden hengen sijaan yhdeksän ja näin ollen emme olisi kyytiin mahtuneet. Aikainen herätys ei kuitenkaan haittaa kalaretkellä ollessa, totesin Martinalle vastaukseksi.

Meidän laiva olisi Långnäsissä klo 00.30 ja siitä vajaa tunnin ajo Eckerössä  olevalle mökille.

Mökille saavuimme hieman ennen kahta. Jokainen etsi itselleen pehmeän makuupaikan ja painoi silmäluomensa kiinni. Meni hetki, meni toinen kunnes alkoi kuulumaan kuorsaus. Kapellimestarina toimi Jari, bassona esimerkin siivittämänä kuorsauskuoroon liittyivät Petri R ja Petri T.

Lopulta kännykän näytölle piirtyy pikselin muodostama klo aika 04.00. Turhaan.tässä enää edes yrittää nukkua kun uni ei tule, niin ei se vaan tule. Taskulamppu mukaan ja rantaan. Rannan tuntumassa uiskenteli hietatokkoja, kolmipiikkejä ja joitain pieniä särkikaloja. Katsoin hiekkapohjaa kampeloiden toivossa. Turhaan.

Kohti tuntematonta halki kuohujen

Lähellä, mutta niin kaukana
Kello soi 4:45. Timi oli hereillä, Petri R heräsi myös. Loppu porukka oli päättänyt herätä vasta viideltä ja Jari puoli kuudelta.

Petri R ehti ennen lähtöä keittää kahvit, paistaa pekonit, munat ja syödä tällaistä yhdistelmää vähintään kolme tai neljä lautasellista kera papujen.  Kuudelta löysimme itsemme Käringsundin venesatamasta. Satamassa odotti tyhjä vene, olimme tosin hyvissä ajoin odottamassa.

Lopulta kellon ollessa melkein kuusi saapui iloinen Mats Sjöström pakettiautollaan satamaan ja pääsimme matkaan.

Etelätuuli 9 m/s mahdollisti rantautumisen Märketin pohjoispuolen rannalle. Matkalla halki tyrskyjen juttelimme Matsin kanssa hänen historiastaan ja vuosittaisista käyntikerroista Märketille. Lopulta kauas horisonttiin ilmestyi valkoinen piste. Tuo piste läheni hetkihetkeltä, lopulta siitä eroittui kolme erillistä tornia ja mitä lähemmäksi saavuimme sitä enemmän yksityiskohtia.

Rantautuminen ja nousu kalliolle. Me teimme sen, olimme päässee saareen!

Simppu- ja turskajahtiin!

Jäämuurin suojassa välineet valmiiksi
Märketille oli vastassa Suomen Majakkaseuran Majakkasihteerinä toimiva Kalle Nikander. Hänen kanssa juttelin torstaina puhelimitse tulevasta retkestämme ja sain todella paljon lisätietoa majakkasaaresta ja sen fasiliteeteistä.

Sovimme hänen kanssa, että kalastamme simppupaineet harteilta ja sen jälkeen vasta pidetään majakan esittelykierros.

Välineet viritettiin muurin suojassa, jonka jälkeen siirryimme kukin vuorollaan kalliorannalle. Ensimmäisenä isosimpun meidän ihaltavaksi nosti Petri T, heti perään

Petri T, Mikko, Timi, Petri R, Jari ja yllätysyllätys minä viimeisenä.
Petri R viritti turskapilkin ja siitä tapsilla pilkin yläpuolelle mustekalajigin. Seurasin hänen kalastusta hieman kauempaa ja huomasin kuinka simppuja nousi useita melkein peräkkäisinä heitoilla.

Isisimppu Suomesta pyydetty elämänpiste nro 57.

Siirryin hänen viereen heittelemään omaa turskastaviritelmää. Yllätys ei ole kenellekään, että tällainen usean koukun viritellä jäisi pohjan kivikoihin? No sinne jäi.

Seuraavaksi siiman päähän laitoin ison turkoosin vertikaalijigin ja siirryin samalla Petrin viereen juttelemaan. Heitin jigin kohti luodon reunan matalaa kalliota, ehkä reuna menee jyrkästi alas samalla tavalla kuin rannalla jolla seisoin.

Heitto, vapapystyyn kallion koloon ja odottamaan pohjakosketusta. Otin muutaman taka-askelen ja seurasin sivusilmällä vapaa. Tutum! (Kutsutaan tämä vaikka tärpistä kun vapa kaartuu luokille). Nopeasti vapa käteen ja vastaisku.

"Kala! Tää otti tiputuksessa ei ole simppu!", huusin jätkille.

Petri R siirtyi vastaanottokomiteaksi alemmas rannalle. Nousee, nousee... pieni Shimano -kela huusi hoosiannaa.

Turskajahti menossa!


Lopulta kala nousi pintaan. Turska! Vedin kalaa pitkin loivaa kalliota, ei meillä mitään pitkävartisia haaveja mukana ollut. Kala pysyi koukussa ja nousi kallion ylösasti. Nappasin kalan käsiin, tipahti polvilleen ja huusin. Huusin onnesta, uusi elämänpiste nro 58 oli totta!

Loppu retkikunta onnitteli vuoronperään uudesta pojosta. Laskin kalan kallionkoloon jääneeseen lampareeseen odottamaan kohtaloaan ja jatkoin jigailua. Ottijigin annoin Timille ja laitoin itse toisen ison vertsujigin siimanpäähän.

Turska, elämänpiste nro 58.

Kerroin heittäessäni miten sain äskeinen turskan. Heitin pitkälle, laitoin vavan pystyyn kallionkoloon ja odotin. Jigi leijaili hiljalleen kohti pohjaa ja laskussa vapa niiasi. Nyt ei niiannut. Siima näytti kulkevan veden alle lähelle jyrkänteen reunaa.

Pomputin jigiä pohjassa kun tärppää. Kala! Alan kelata kalaa ylös ja tunnen kuinka kala on äsken noussutta turskaa voimakkaampi. Pari kertaa jarru rääkäisee, mutta kala nousee kuitenkin hitaasti ylöspäin.

Turska! Hieman aiheuttaa hilpeyttä, kaksi turskaa peräkanaa. Toivon sisimmässäni, että turskia olisi useampia ja mahdollisimman moni meistä saisi turskan.

Joidenkin mielestä ruma kala on yllättävän kaunis kun asiaa katsoo tarkemmin.

Vene saapuu saarelle ja uusi talkooväki sen mukana. Menemme porukalla auttamaan tavaroiden nostamisessa kalliolle. Sovimme samalla Majakkaseurassa toimivan Henri Olanderin kanssa aikatauluista. Kysyin samalla kelpaisiko turskat heille ruoaksi. Kyllä kelpaa, oli vastaus.

Hetken lepotauko

Makoilimme Jarin kanssa tuulensuojassa, kun huomasin lähellä Ruotsin rajaa kalastavan Petrin väsyttävän kalaa. Kameralaukku kainaloon ja juoksujalkaa auttamaan saaliin ylösottamisessa. Turska nousi rannalle, onnittelut ja valokuvat talteen minun, Jarin ja Petrin kännykällä. Kalasta sisälmykset pois ja emännän keittiöön.

Petri T poseeraa elämänpisteensä kera Jarin kuvattava.

Petri T:n saama turska ei voinut vastustaa suoraan pääsiimaan sidottua koukkua jossa oli mato syöttinä. Upeaa soveltamista joka toi toivotut tuloksen.


Petri R; "Siinä on vaan se pakotettu suuhunotto ja sit se tulee.

"Me lämmitetään teille sauna", kertoo Henri. Tästä kutsusta ei voi kieltäytyä, sovimme saunan kolmeksi lämpimäksi.

Neljältä esittelykierros ja kahvit. Seuraavaksi ilmoitan Matsille, että me voimme lähteä saarelta jo viideltä aiemmin sovitun kahdeksan sijaan.

Tämä sopii hänelle enemmän kuin hyvin. Illaksi oli luvattu 14m/S etelätuulta joka aiheuttaa reilua aallokko sekä vaikeuttaa huomattavasti rantautumista.

Ehkä parhaat löylyt ikinä!
Kello löi kolme ja oli aika siirtyä saunaan. Mukaan lauteille lähti Jari ja molemmat Petrit. Mikko ja Timi jäivät sinnikkäästi yrittämään turskaa eikä heitä saunominen kiinnostanut.

Saunan jälkeen kokoonnumme majakan eteen kuulemaan saaren vaiherikkaasta historiasta. Myrsky vei rakennustarpeet, työmiehet hilasivat itsensä mastoon, jäiden pakkautumista ja tietysti saarella seisovan majakkarakennuksen pelastustumiseen Majaseuran ansiosta.

Entisöity majakanvartijoiden huone

Kiersimme majakkarakennuksia ja aistimme palan historiaa. Ihminen keskellä aavaa merta vailla mahdollisuutta päästä pois ympärillä pauhaavan myrkyn takia. Tämän haluan kokea, tuulen tuisku ja aaltojen pauhu yli matalan kalliosaaren.

Kierros päättyi keittiöön jossa oli kahvit valmiina ja yllätykseksi Elinan leipoma omenapiirakka. Kyllä oli hyvää, tuli ihan oman äitin tekemä piirakka mieleen.

Lue Suomen Majakkaseuran Märket -päiväkirjapäivitys tästä.


Elämänpisteitä Maarianhaminasta

Ei paineita, mutta kannustusta sitäkin enemmän.

Laivaa odotellessa ajoimme aikammekuluksi Maarianhaminaan ja etsimme kivan näköisen rannan missä istuskella ja juoda oluet. Päädyimme jonkun museon rantaan ja heitimme läpällä Petreille, että tuosta voisi löytää mustatokon.

Lippis on hyvä haavi
No, heitto upposi ja Petri haki lirkkivehkeensä ja viritti syötiksi madon palasen. Jari lähti katselemaan rantaa hieman kauempaa ja ei aikaakaan kun hän tulee samomaan, että tuolla on liejutokkoja rannalla hirveästi.

Timillä oli microlirkit valmiina ja Petri R hakikin sieltä lainaan sellaisen. Heti kävi ilmi, että nämä liejutokot ovat ahmatteja ja nopeasti uusi elämänpiste nousikin käteen. Myös Petri T nappasi liejutokosta elämänpisteen joka oli samalla molempien Petrien kolmas piste tällä reissulla.

Hieman syvemmällä oli suurempia kivenkoloja joissa mahdollisesti tavoitteena oleva mustatokko voisi lymytä. Heti ensimmäisessä kolossa joku tumma kävi tukistamassa syöttiä, jäämättä kuitenkaan kiinni. Uusi yritys ja nyt nousi musta kolon asukat ylös. Nopea tarkistus, evässä ei ole täplää ja muutenkin kala on hyvin ruipelon näköinen. Onneksi olkoon, se on mustatokko. Totesin Petrille.

Myös Petri T päätti kokeilla ja heti seuraava kolo tuotti toivotun tuloksen, tämä mustatokko oli hänen elämänpiste numero neljä tältä reissulta.

Huikea onnistuminen molemmilta ja mikä tuuri paikan valinnan suhteen.


Elämänpisteet reissusta

Iloinen retkikuntamme juuri ennen paluuta Turkuun.

Isosimppu: Jari, Juha, Petri, Petri, Timi ja Mikko
Turska: Jari, Juha ja Petri T


Kiitokset

Kiitos 

Martina Pada, Ålandresorsista. Nämä kiitokset ovat sinulle!

Kiitos retkikuntamme puolesta kaikesta matkaan liittyvästä. Meidän ei tarvinnut varata laivaa, buffettia tai sopia muita matkaamme liittyviä asioita. Toivottavasti Fongarit käyttävät jatkossakin yrityksenne palveluita ja saavat yhtä huimaa palvelua kuin me saimme.

Aluksi näytti hieman mahdottomalta saada aikaiseksi useamman tunnin retkeä saarelle, mutta sinnikkäästi yrittämällä kyydit sinne ja takaisin onnistui ja saimme sen mitä halusimme. Asiakaspalvelu, yhteydenpito ja kaikki retkeen liittyvä oli ensiluokkaista ja upeasti järjestettyä.

Kiitos myös Majakkaseuran talkoolaisille hienosta vastaanotosta sekä palvelusta jonka saarella ollessamme saimme.

Kiitos myös mukana olleille. Hauskaa oli! Jarin version retkestä saamme lukea Erä-lehdessä joskus hamaassa tulevaisuudessa :D

Mitä seuraavaksi - 58 lajia kasassa?

Matka kohti 60 elämänpistettä jatkuu...

Vuodelle 2019 tavoitteena on saada elämänpisteitä miekkasärjestä, valkoevätöröstä sekä teististä. Nykyinen elämänpistelista on jo kohtuu pitkä ja 60 lajin maaginen raja lähestyy kovaa vauhtia.


  1. Ahven
  2. Allikkosalakka
  3. Ankerias
  4. Hauki
  5. Harjus
  6. Hietatokko
  7. Hopearuutana
  8. Härkäsimppu
  9. Isosimppu
  10. Kampela
  11. Karppi
  12. Kiiski
  13. Kirjoeväsimppu
  14. Kirjolohi
  15. Kivennuoliainen
  16. Kivisimppu
  17. Kivinilkka
  18. Kolmipiikki
  19. Kuha
  20. Kuore
  21. Kymmenpiikki
  22. Lahna
  23. Liejutokko
  24. Lohi
  25. Pasuri
  26. Piikkikampela
  27. Piikkimonni
  28. Puronieriä
  29. Ruutana
  30. Salakka
  31. Seipi
  32. Silakka
  33. Siika
  34. Siperiansampi
  35. Sorva
  36. Sulkava
  37. Suutari
  38. Särki
  39. Säyne
  40. Nieriä
  41. Made
  42. Muikku
  43. Mustatokko
  44. Mustatatäplätokko
  45. Mutu
  46. Taimen
  47. Turska
  48. Turpa
  49. Toutain
  50. Törö
  51. Vaskikala
  52. Viisipiikki
  53. Vimpa
  54. Siloneula (k)
  55. Särmäneula (k)
  56. Nahkiainen (k)
  57. Pikkutuulenkala (k)
  58. Pikkunahkiainen (k)
  59. ?
(k) käsin pyydetty


13.7.2018

Elämyksiä ja elämänpisteitä

Species Fishing Team 3/4 jäsenistä Könkämäenolla
Kesäloman kalareissut ovat ennen lapinreissua tuoneet lajilistalle uudeksi elämänpisteeksi sulkavan ja vuosipisteina lahnan, hopearuutanan, karpin ja puronieriän. Lapinreissulle asetin tavoitteeksi kirjoeväsimpun, harjuksen ja raudun.

Muutaman viikon sisään pari Fongaria isolla F:fällä oli napannut kukin tyylillään elämänpisteen kirjoeväsimpusta Muonionjoen rannoilta. Ensiksi Mikael ja Sakke, heti perään Timi.

Ropinsalmen mökkikylän rantaa kävellessäni mietin mielessäni, että nämä kivikot käyn läpi illalla. Edellä mainitut mestarit olivat lirkkineet omat elämänpisteensä kosken rannalla olevien kivikoiden lomasta. Itse pääsin kokeilemaan elämänpistejahtia lähes virtaamattomaan veteen.

Laskeuduin Naimakkajärven ja Ropinjärven välisen pengertien rannalle ja aloitin pienellä morrilla lirkkimisen. Penkereen alaosa oli tehty suurista kiviharkoista, joiden väleissä oli sopivia koloja. Tiputin morrin ensimmäiseen koloon ja samantien joku kävi tukistamassa morria, kerkesin näkemään ainoastaan tumman hahmon. Itse lajitunnistus jäi saamatta.

Pieni on kaunista - made lajipiste nro 39.

Tämä kala ei toista kertaa kiinni ottanut. Siirryin seuraavalle kololle ja nyt morrin tukistaja jäi myös kiinni. Kala nopeasti käteen ja ylös rannalle katsomaan mikä laji nyrkistä paljastuisi.

Tien laidalla avasin käden ja iloiseksi yllätykseksi kädessä komeili pieni made. Ei tavoitelaji, mutta uusi lajipiste kuluvalle vuodelle nostaen lajimäärän 39.

Lopetin tämän kohdan lirkkimisen ja siirryin salmen ylittävän sillan alle. Täällä sain ensimmäisen kontaktin simpuksi luokiteltavaan kalaan. Pieni veikari oli sillan seinän vieressä makaavan kiven vieressä. Sitä ei syöttini kiinnostanut ja jatkoin seuraavan simpun etsimisestä.

Otin pari taka-askelta ja lähdin systemaattisesti käymään rannan kivenkoloja läpi. Kolmas kolo tuotti tulosta, äkäinen tärppi sai filmikärjen niiamaan syvään ja vastaiskusta alkaneesta käden liikkestä nousi käteeni simppu.

Siirryin rannalle tutkien simpun tuntomerkkejä tarkemmin.

- Ovatko kalan vatsaevät raidalliset: ovat


Nappaan innoissani kuvan kalan vatsaevistä ja lähetän sen Timille ja Markukselle. Timi vastaakin nopeasti ja pyytää tarkistamaan kalan vatsaevien sisimmän ruodon pituuden. Tähän en aluksi kiinnittänyt huomiota, mutta kyseinen ruoto on todella nysä. Vain murto-osa muiden ruotojen pituudesta.

Onnittelin itseäni ja näin teki messangerin välityksellä myös Timi ja Markus. Elämänpiste nro 56 oli saavutettu. Kirjoeväsimppu oli samalla 51 suusta koukutettu elämänpisteeni Suomesta.

Hetki ennen synttäreitä

Lähdettiin jätkien kanssa kohti Könkämäenoa ja saavuimme hienon kosken rannalle. Lähdimme kahlailemaan niskalle Markuksen kanssa, Timin jäädessä pienempiä niskoja koluamaan. Emme olleet vielä pelipaikoilla kun alas jäänneellä Timillä oli harjus haavissa, 36 cm ja näin matka seuraavaan ravintoketjun vaiheeseen oli edessä.

Aloitimme Markuksen kanssa pintaperholla kalastelun ja saimme muutaman alamittaisen harjuksen

Siirryin Timin lähelle kosken keskivaiheille, astuin kivelle ja heitin pintaperhon kuohujen väliin väävään peiliin. Slurps, sinne upposi perho ja vastaiskusta sekä ensimmäisistä potkuista tiesin nyt kiinni olevan iso kala.

TIMI, tuu haaviimaan! Huudan samalla kun kala painaa ympyrää kosken kuohuissa. Timi saapuu alapuolella olevalle kivelle ja saan kalan näkyviin, esiin nousee upea harjus ja tiedän sen samantien täyttävän vaaditun 35 cm alamitan.

Kala pyörähtää pari kertaa ulos haavista ja lopulta kolmas tai neljäs yritys saattelee kalan haavinpussukkaan. Yli 43 senttinen Könkämäenon harjus, upea lajipiste ja hieno lahja joelta.

Timi kutsuu bisselle ja hivenen yli yksitoista on oluet käsissä. Totean jätkille; oltais nyt juotu vähän myöhemmin niin olis ollut synttäribisset. Äijät onnittelu kuitenkin etukäteen tarjoten samalla hienon hetken joenrannalla. Päätimme kuitenkin jatkaa kalastusta ja kohteeksi otimme nyt huomattavasti kosken niskaa ylemmät alueet joissa näkyi muutamia tuikkeja.

Pääsin perille ja kahlasin niin pitkälle kuin uskalsin. Ensimmäinen heitto, perho laskeutui pinnalle ja hävisi samantien parempiin suihin. Alkoi vastaavanlainen taistelu kuin ensimmäinen harjuksen kanssa. Nyt tilanne oli vaan kannalta edullinen, koska kalalla ei ollut kosken kuohuja tukena.

Haaviin sujahti helposti yli 40 cm mittainen harjus. Alavirran puolella Timilläkin oli kala kiinni joka osoittautui siiaksi. Timi sai kalan ylös ja jatkoin itsekin kalastusta.

Nyt heitin pintaperhon hieman pidemmälle näkyvän tuikin lähelle. Taas perho hävisi ja sain uudestaan haavita yli 40 cm harjuksen. Näistä parista kalasta riittää jätkille syötävää.

Tapettina taustalla tunturit joiden huippujen lomasta aurinko loi valosillan yläpuolen järvelle. Välillä aurinko painui pilvien taakse ilmestyen jälleen uudelleen valaisten tunturit.

Ikimuistoinen syntymäpäivän aloitushetki. Syntymäpäivä jatkui Markuksen kirjoeväsimppu jahdilla, jossa toinen nähty simppu hyväksyi syötin ja nousi lippikseni pohjalle. Onnea Markus tätäkin kautta uudesta elämänpisteestä.

Upeita ruokakaloja jatkamassa ravinketjussa eteenpäin

Synttäribileet Saanan rinteillä

Saanajärven valloittajat
Olin hieman itsekäs, kun olin sopinut etukäteen kalareissun syntymäpäiväkseni. Oppaiksi lähtivät Elias Teriö joka vetää Tornion-Muonionjoen kalastusmatkailun kehittäminen - hanke a.k.a Fishing Laplandia sekä Ville Eskonen ja heidän kavereitaan. Tavoitelajiksi retkelle olimme asettaneet raudun jota pitäisi löytyä kohtuu hyvin Saanan rinteiltä olevalta Saanajärveltä.

Nemo kulki edellä ja retkikuntamme perässä. Nousimme rinteille merkittyä polkua pitkin ylittäen useasti kristallinkirkas vetisin puron jossa näki tuon tuosta pieniä taimenia. 

Kirkas, lähes pilvetön taivat ja sitä vasten piirtyvät Saanan ylväät muodot maalasivat hetket joiden aikana hikipisarat valuivat jokaisen mukana olijan otsalle. Hikoilua ei yhtään helpottanut yli 20 asteen lämpötila.

Saavuin yksin järvelle, muun porukan jääden kuvaamaan puroa. Tervehdyksensä toi välittömästi pintova kala. Nyt ei tarvinnut arvuutella oliko kyseessä särki tai salakka, tässä järvessä lajeina on vain taimenta ja tavoitteena olevaa rautua.

Edellisillan onnistumisista innostuneena tartuin perhovapaan ja viskasin pintaperhon kohti tuikkia. Kalat uivat välittömästi pakoon eikä niitä sen jälkeen näkynyt.

Kävelin rantaa heittäen pintaperhoa kauempana näkyvien tuikkien luokse. Nyt tärppäsi ja nopeasti käsissäni oli todella upea taimen. Ikuistin tämän yksilön ja laskin kasvamaan, alamitta näissä vesissä on 50 cm ja kaikki taimenet suositellaan vapauttamaan.

Rautupaikka jossa on valinnanvaraa pyyntitekniikoista
Istuin hetken Saanajärven rannalla Nemon kanssa ja tuijotin rantaveteen. Huomasin kiven välissä jonkun tuijottavan minua. Hetken tuijotin takaisin kunnes tajusin, että kalahan se siinä. Tumma pää pilkisti kivenkolosta ja ei säikkynyt minua vaikka tutkin kalaa hieman eri kulmasta.

Valkoinen evänreuna vilahtaa, mitä hittoa totean Nemolle. Koira ei ole moksiskaan ja jatkaa leppoisaa köllöttelyä. Näissä vesissä ei saa mato-onkia, mikä nyt eteen? Tiputan pintaperhon kolon suulle, ei kiinnosta. Kastan perhon veteen ja yritän saada sitä uppoamaan, ei kiinnosta.

Vaihdan pienimmän mahdollisen microjigin jonka pakista löydän. Nyt kala jo hieman aktivoituu, mutta ei nappaa silti kiinni. PRKL, näin lähellä mutta niin kaukana on lajipiste nro 42 tälle vuodelle.

Tyhjennän reppuni sisällön mättäälle ja katson mitä välineistöä löytyy. Hah, lopulta löytyi pieni perhorasia jossa oli kuulapäänynfejä.

Rautu täydensi lajilistan huimaan 42 lajiin vuodelle 2018.
Samalla ystäväni Samppa soittaa. Vastaan ja samantien alkaa kuulumaan kaiuttimesta; Paljon onnea vaan... laitan puhelun kaiuttimelle ja jatkan välineiden säätämistä samalla. Kerron missä olen ja mitä teen. Saan onnittelulaulun lisäksi myös toivotuksen kireistä siimoista.

Perho kiinni, tiputus ja kala ylös. Lirkkirautu, lopulta kävelen rantaa ja tutkin koloja enemmänkin. Rautuja näkyy kymmeniä. Tässä vinkki rautupisteen jahtaajille, päiväretki Saanajärvelle ja lirkkimään rantakivikkoja.

Huikea loma lajijahdin osalta takana. Listalle nousi komeimpana elämänpisteeksi kirjoeväsimppu, raudun kalastin uusien tuttavuuksien seurassa. Harjus nousi Markuksen ja Timin seurassa Könkämäenosta ja oli samalla elämäni ensimmäinen pintaperholla kalastettu harjus joka oli myös uusi PB mitan ollessa 44 cm. 

Könkämäeno jätti kyllä lähtemättömän vaikutuksen. Mietin tätä kalapaikkaa pitkään ja sitä mitä mieltä olen paikasta. Alue on helposti saavutettavissa, paikalla on edullista majoittua jos ei halua telttailla. Tosin majoituksen taso on mitä on. Huono puoli saavutettavuuden kanssa on ihmisten välinpitämättymyys lapin puhdasta luontoa kohtaan.

Tien varsilta löytyy roskia, telttapaikoilta ei siivota omia roskia pois ja muutenkin osalla koskilla oli "ruuhkaa" ja rauhassa kalastaminen oli vain toive ajattelua.

Kunnioitetaan luontoa, viedään sieltä mukanamme pois mitä sinne kannamme. Näin kun toimimme, pysyvät paikat kunnossa ja muut

Jokainen voi miettiä onko vaippojen, kosketuspyyhkeiden ja kertakäyttöhanskojen paikka tämä vai roskis?

Suositut tekstit