1.5.2016

Turun Kalamaraton 2016 - haastavin kilpailu ikinä!

Taas mennään ties kuinka monennen kerran! 

Torstai aamuna kello näyttäessä viisi kuuntelen olohuoneen sohvalla mitä ihmettä tyttäreni ja vaimoni höpöttää yläkerrassa. Vain hetki tästä ja huomaan kun kaksi elämäni tärkeintä naista kutittaa minua ja antaa megahaleja.

Noin neljä tuntia ja Markus tulee hakemaan minut sekä kalakamat ja lähdemme kohti Turkua. Turkua jota pidetään Suomen perseenreikänä ja jonka ainut hyvä puoli on moottoritie jota pitkin pääsee nopeasti mahdollisimman kauas. On kaupungissa paljon hyvääkin, kunhan pysyy tarpeeksi kaukana Hirvensalosta.

Kilpailun ollessa edellisvuonna toukokuussa, löysimme lajeja yhteensä 24 ja olimme voitossa kiinni toistamiseen. Hauen saamisella lajilistalle olisimme pokanneet voiton kotiin.

Kilpakumppani Mikael Jaakkola kirjoitti blogiinsa pohdinnan mahdollisista saaliskaloista. Lue pohdinta tästä.

” Summa summarum: kisan tuloksia on erittäin vaikea veikata, edes kymmenen ensimmäisen lajin osalta. Luultavimmin niitä joutuu kaivelemaan paljon pidempään kuin aiemmin ja lajimäärä jää vähäisemmäksi. Mutta keväällä on vielä muutama päivä aikaa petrata, samoin onkijoilla. Ja, kyllä viiteentoista lajiin on pakko uskoa, voittajan osalta.”

Edellä mainitun lainauksen takia lähdemme treeneihin jo torstaina. Katsotaan mitä kahden päivän aikana saamme aikaiseksi.

Treenipäivä 1 - Tavoite: Tutkia uusia paikkoja, etsiä uusia lajeja ja hioa välineistö kisakuntoon


Hypoteesi 1 – Särkikalat ovat kutemassa mereen laskevissa puroissa.

Lajeina esimerkiksi seipin tai kuoreen voisi tavoittaa pienestä purosta. Etsimme tällaisen puron ja lopputuloksena kahden tunnin onkimisen jälkeen saimme siitä ainoasta montusta yhden särjen.

Totuus – Kutunousu ei ole alkanut tässä purossa.

Hypoteesi 2 – Turvat löydät syvemmiltä alueilta, mutta samasta paikasta kuin kesällä


Totuus – Vtut löytyy. Ongitulta alueelta ei löytynyt kalaakaan.

Onnistumisiin voi laskea sorvan, hauen, kivinilkan sekä kolmipiikin löytymisen. Kilpailua varten tärkein treenipäivä on edessä. Kello raksuttaa hieman yli seiskaa ja olemme valmiit liikkeelle lähtöön.

Loppuun totuus treenipäivän onnistumisista: Lirkkilajeista näimme vain kivisimpun, kolmipiikin, mustatäplätokon sekä kivinilkan




Treenipäivä 2- Hypoteesi – Kalat ovat matkalla kutupaikoille


Helsingissä Vanhankaupunginkoskella on Sakke Yrjölä kalastanut viimeisen viikon seipiä sekä vimpoja. Turussa joet huutaa tyhjyyttään eikä kaloja nouse tunnistettavaksi vaikka kuinka yrittää.

Tavoite: Käydä läpi vanhat paikat ja miettiä uusia jippoja tuttujen kalalajien päänmenoksi. Toivottavasti tämän historian viimeinen kerta kun näin viileiden vesien aikaan järjestetään Kalamaraton.

Totuus – vaikeaa, vaikeampaa mahdotonta, mutta ei saa luovuttaa!

Loppuun totuus treenipäivän onnistumisesti: Kuore, säyne ja pasuri samoilta jalansijoilta. Sorva, ahven, salakka ja särki samasta paikasta. Kymmenpiikki ja allikkosalakka olivat myös otillaan. Uutena paikkana löysimme täsmämestan salakalle.

Kiitos Aleksi, nämä pääsivät yhteisiin varusteisiimme!


Kesken päivän nettituttavuus Aleksi toi meille Halistenkoskelle perhoja koska omamme jäivät Helsinkiin.

Kalamaraton enemmän kuin kilpailu

Ihmiset ja uudet kalakaverit ovat osallistumisen yksi tärkeimmistä syistä kohdallani.
Niko tuli moikkaamaan perjantaina meitä majapaikkaamme tuoden mukanaan muutaman tölkin Aura -olutta. Siinä rupateltiin ja yritettiin vuoron perään ristikuulustelussa saada selville toisen kalapaikkoja ja taktiikkoja.

Kaikki totesimme, että vaikea kilpailu on edessä ja lajimäärä jää voittajille varmaan 15-18 lajin välimaastoon. Itse ajattelin vielä perjantaina voittoon riittävän 15 lajia.

Lopulta Mikko saapui majapaikkaamme ja pääsimme lähtemään uudestaan treeneihin.

Kilpailupäivä 1 - sataa, sataa, sataa, sataa ja ropisee sekä kolisee rakeita



Aamu valkeni sumuisena. Lämpöä ei luvattu montaa astetta ja sateen uhka leijui jatkuvasti päällä. Tästä huolimatta hieman kello yhtätoista oli Halistenkosken rinteellä olevalle Myllärintalolle kokoontunut iso joukko tuttuja.

Yksi monista Kalamaratonin hienouksista ovat uudet ja vanhat kilpatoverit. Vaikka näemme osan kanssa vain kerran vuodessa tuntuu se silti kuin olisimme tunteneet toisemme koko ikämme. Puheenaiheina tietysti kalastus ja edessä siintävä kilpailu.

Skes ry:n Jukka Halonen kertoo Ässä -säännöstä ennen starttia
Ennen kilpailua kävi selville, että 10-lajin tunnistusaika väheni lajimäärän osalta kolmella eli 7-lajia määräsi ajan tämä saisi alkuun sen tutun kiireen tunnun. Lähtötilanne lajimäärän osalta oli, että vaikea kisa on luvassa ja mm. peruslajeja joutuu etsimään urakalla.

Klo 12, lähdin juoksemaan kohti vesilaitoksen parkkipaikkaa. Syke nousi joka askeleella ja tiesin, että nyt mennään lujaa seuraava vuorokausi. Nousin autoon ja nappasin vähän matkan päästä bussipysäkiltä Markuksen ja Mikon kyytiin.

Iron Maidenin Trooper soimaan ja kohti ensimmäisiä lajeja. Allikkosalakka ja kymmenpiikki ylhäällä ja kohti seuraavaa etappia pasuri, ahven, särki, sorva ja seiskana vihdoinkin kuore. Nyt on lista täynnä ja pääsemme katsomaan tunnistusaikamme.

Aikamme oli lopulta 14:19, Sole BB:n aikaa 13:19 vastaan oli turha taistella.

Nyt pitäisi saada enemmän lajeja tai ässälaji jolla menisimme tasatilanteessa ohi.

Kuittailu Nikolta oli näköjään tullut facebookissakin :D Tämän tiimin ja myös LB Barbatulan nopea 7-lajin aika osoitti, että he olivat löytäneet treeneissään hyvät peruslajipaikat jotka meiltä oli ihan hukassa läheltä
kisakeskusta.

Ässä on laji jota vain yksi joukkue saa kilpailun aikana. Ässiä voi kilpailussa olla useita ja tasatilanteessa jos ässiä on molemmilla joukkueilla sama määrä, määrää sijoituksen tunnistusaika.

Sataa räntää ja rakeita... ja on helkutin hauskaa :D


Hetken heittelimme Halistenkoskella ja yritimme tavoittaa kirreä, kunnes raekuuro keskeytti kalastuksemme. Päätimme tässä välissä normaalista poiketen ottaa aikaa itsellemme ja mennä syömään läheltä löytyvään pitseriaan.

Raekuuro kesti varmaan tunnin ja alla oleva kuva kertoo lopputuloksen. Sääliksi kävi Pyöräileviä Lahnoja jotka olivat pyörällä liikenteessä.

Tätä pelkäsin, onneksi pilkkikamoja ei tarvinnut mukana roudata


Kahden päivän treeneissä olimme peruslajeista löytänyt mm. salakalle täsmäpaikan. Vieressä hauet kutivat kiivaasti ja virrassa salakat kävivät pinnassa pyörähtelemässä.

Muutaman heiton kerkesin heittää haukea kun Markuksella oli jo salakka käsissä. Päätimme jatkaa kohti seuraavaa haukipaikkaa ja siitä kohti paria täsmälajia.

Mustatäplätokko ja kolmipiikki check! Saimme kuulla, että hopearuutanat ovat sittenkin syömätuulella ja kävimme ongella uudestaan yrittämässä. Vielä torstaina hopearuutanat pitivät suunsa kiinni, vaikka yritimme niitä mäskillä saada aktivoitua.

Nyt täsmäpisto lammelle ja piste ylös.

Ennen pimeää heittelimme haukea muutamassa eri kohdassa ja yritimme etsiä turpaa puroista. Tässä kuitenkaan emme onnistuneet ja lähdimme siirtymään kohti perinteistä lirkkipaikkaa Ruissaloa.

Ruissalossa riitti vilskettä
Ennen rantaan lähtöä teimme hieman Livian Lirkkijöiden jäsenien välineille huoltoa ja annoimme parit vinkit lirkintään. Mukavia äijiä ja ainakin Arttua puri Kalamaraton kärpänen todella kovaa.

Nämä uudet innokkaat Kalamaratonaristit ovat se lisä suola jonka kisa tuo vuosittain mukanaan. Uudet ihmiset ja kalakaverit joita yhdistää sama into osallistua tähän Suomen vaativimpaan kalastuskilpailuun.

Tänää on kulunut pari päivää kisasta ja olemme jo sopineet Artun tulevan katsomaan Helsinkiin Siloneula Productionin Kalamaraton leffan ja majoittumisen reissulla kotiimme. Leffan jälkeen menemme yhdessä tiimimme kanssa jollekin rannalle grillailemaan ja katsomaan mitä lajeja rannoilta löytyy.

Menimme Mikon kanssa toiselle rannalle, kun Markus meni muiden lirkkijöiden luokse. Aikani kuluksi nappailin mustatäplätokkoja pois kivien koloista ja niitä nousikin kymmenittäin. Muita lajeja ei näkynyt ja lopulta Markus ilmoitti puhelimitse, että kivinilkka oli ylhäällä. Siirryimme samalle rannalle ja aloitimme kivisimpun etsimisen. Näitä veijareita ei näkynyt treeneissä yhtäkään ja nyt ranta kuhisi niitä.

Lopulta Mikko nappasi simpun ja pääsimme tokkojahtiin. Hietatokot olivat torstaina yhtä kadoksissa kuin simput. Nyt rannat kuhisivat niitä, mitä oli tapahtunut muutamassa päivässä?
Isompi kaveri nousi helposti...

Hietatokko nousi hetkessä ylös ja pääsimme liejutokkoa jahtaamaan. Tässä kohtaa teimme aloittelijan virheen, jos sinulla on joku kala tarjottimella ota se ylös ja yritä loppuun asti. Liian helposti tuli luovutettua :(

Kellon lähestyessä kolmea huomasin kuinka vapani alkoi hiljalleen jäätyä. Yritimme samaa temppua kuin edellisvuonna nuljulle, mutta emme siinä onnistuneet. Totesin sitkeille joukkuetovereilleni, että lähden autoon nukkumaan. Vain hetkeä myöhemmin myös loppu tiimi saapui autoon ja lähdimme autolla rantaan nukkumaan hetkeksi.

Kilpailupäivä 2 - kohti kärkeä

Päivä 2 alkoi herätyskellon pirahdukseen… Kello löi kuusi, aurinko jatkoi nousemistaan ylemmäs ja lähdimme samalla liikenteeseen. Olimme saaneet vinkit potentiaalisesta säynepaikasta ja tätä lähdimme testaamaan.

Menimme Mikon kanssa edeltä kun Markus tuli perässä onkeaan laahaten. ”Jätkät hei, lähdetään”. Siinä ei kauan nokka tuhissut kun tämä pieni suomuinen särkikala oli lajilistalle noussut.

Matka kohti kärkeä lähti hyvin käyntiin. Neljäsosa kilpailua vielä jäljellä ja lajilistalta puuttui mm. siika, turpa, kiiski ja hauki. Neljä lajia joiden avulla olisimme nousemassa sijoituksissa korkeammalle.

Matkalla siikaongelle Ruissaloon kokeilimme parista kohtaa haukea, saamatta kuitenkaan tärppiäkään.

Siikaongelle päästyämme huomasimme kuinka tämä turun seudun parhaimpiin laskettava niemenkärki oli vapoja täynnä ja lisää näytti kalamiehiä saapuvan pitkin aamua.

Virittelimme vavat pyyntiin ja rupesimme juttelemaan KalaPelen Pekan kanssa sekä Kapteeni Koukun jäsenen Petrin kanssa. Rupattelimme kalapaikoista ja saimme vinkin paikasta jonka tunnistin ja päätimme siian jälkeen koukata sitä kokeilemaan.

Istuin nojaamaan kiveä vasten, kun huomasin sivusilmällä Mikon vavankärjen tärisevän. ”Mikko, sun vavassa on kala”. Kuten perinteisesti ei tämänkään kalan kohdalla kaikki mennyt kuin Strömsössä.

Tämä haavinvarsi sanoi riksraks ja poks. Päivän naurut saatu :D

Siika listalle, aikaa jäljellä vajaat neljä tuntia. Nyt kohti vinkattua turpapaikkaa. Paikka löytyi nopeasti ja tallentui samalla Google my maps kartalle nimeltä Turun Kalamaraton.

Erittäin näppärä vinkki jokaiselle. Luo google tunnus ja tee oma piilotettu kartta. Jos käytössäsi on androit laita saat siihen omat karttasi näkyviin google mapsiin. Tämä nopeuttaa vieraassa kaupungissa navigointia kun kaikki paikat löytyvät kartalta valmiiksi.

Mikko löysi nopeasti kohdan, josta nousi särkiä ja Markus siirtyi myös hänen viereen onkimaan. Itse menin tuikkien perässä alemmalle suvannolle.

Turpa tuli

Kun suvanto näytti tyhjältä eikä tuikkien aiheuttajatkaan halunneet napata koukkuun siirryin Markuksen viereen miettimään loppukisaa. Ensimmäinen kala jonka Markus nosti tästä kohtaa ja samalla ainoa oli tavoitelaji, eli turpa. 17 lajia kasassa, kärki on otettu kiinni muutamassa tunnissa.

Kaksi tuntia aikaa jäljellä.

Loppukilpailu meni jännätessä onnistuuko Pyöräilevät Lahnat nappaamaan voittonsa ja seurasimmekin porukan taistelua ison kalan kanssa Halistenkosken loppuliussa. Lue heidän blogista mikä laji sieltä nousi.

Lopputulos ja yhteenveto reissusta


Turun Kalamaraton 2016 voittaja kolmikko, hienon kisan veditte!

Kisa oli huima kaikilla tavoin. Viileä vesi ja viileät kelit unohtui, kun tunnelma oli lämmin ja Kalamaraton -henki läsnä. Voittajat ansaitsivat voittonsa, mutta haluan nostaa heidän sijaan kaksi tiimiä tekstiini.

Ensimmäinen on erityisryhmä jotka saalistivat Angry Birds -ongilla ja pulppakohoilla vain yhden särjen. Tämä tiimi teki lähtemättömän vaikutuksen ja ansaitsee hatun noston. Upeita Kalamiehiä jotka toivottavasti näemme vuoden 2017 kilpailussa jälleen lähtöviivalla.

Olemme tiimimme toimesta keränneet heille upean kalastuspaketin jossa on mm. uudet Patriot Fireball virvelisetit, uudet matkaonget, onkihaavi, onkilaitteita, Urpoerämies Productionin dvd sekä paljon muuta. Toivottavasti tämä innostaa tätä erityisryhmää osallistumaan toistekin Kalamaratoniin.

Kiitämme sponsoreitamme Onkitukku.fi ja OPM International Oy:n sekä Kalastustukku.fi, Urpoerämies Production sekä työpaikkaani Hong Kongia lahjoituksista.

Tässä heidän äitinsä terveisin kaikille kisaajille: ”Hei, joudumme menemään suoraan kotiin, sillä isomman pojan jalat särkevät niin kovin. Hän on kasvanut 30 senttiä viimeisen puolentoista vuoden aikana, joten tämä on tuttua. Haluaisin kiittää teitä kaikkia kovasti lämpimästä vastaanotosta, neuvoista ja vinkistä. Pojat eivät ole varmaan koskaan puhuneet vieraille ihmisille niin paljon kuin eilen.
Kisa oli meille todella mukava, vaikka kalaa ei tullutkaan. Olemme varmaan mukana ensi vuonnakin, jos vain pääsemme. Hyvää kevään jatkoa ja kireitä siimoja teille kaikille.”



Lyhyesti ja ytimekkäästi. Autetaan jos apua pyydetään ja toivotetaan kaikki avosydämin mukaan kasvavaan Kalamaraton perheeseemme! Ei anneta minkään ulkoisen tai sisäisen seikan estää osallistumista Suomen hienoimpaan kalastuskilpailuun jota ainakin itse rakastan yli kaiken ja todennäköisesti myös sinäkin ;)

Toinen tiimi on Pyöräilevät Lahnat. Nämä neljä nuorta kaveria vetivät kisan läpi pyörällä, ollen loppusijoituksissa huimasti toisia. Tämän tiimin suoritukselle kaikki kovimmatkin kilpailijat ympäri Suomen nostavat hattua. Ajaa pyörällä kelistä välittämättä ja yöpyä taivasalla jatkaen aamulla jälleen pyörällä matkaa.

Voittaja tiimi LB Barbatula lahjoitti oman palkintolahjakortin Facebookissa kommentoiden;
Jani Hakkarainen Jos polkee toistasataa kilometriä fillarilla räntä-, rae- ja ties missä sateessa ja pääsee samaan tulokseen kuin autoilla hurrutelleet kärkijoukkueet, niin on todellakin palkintonsa ansainnut. Jesse, Jari ja mä onnitellaan vielä kisan kovimpia sissejä!
Jesse Rantanen Joo kyllä toi päätös oli aika helppo tehdä, ootte te hurjia ukkoja 👍 mä uskon että te tuutte nostamaan turun maratonin vielä aivan uudelle tasolle. Onnittelut koko jengille
Jari Käpylä Pojat on kyllä palkinnon ansainneet. Onnittelut huimasta suorituksesta vielä kerran!
Osoittakoot kaksi edellistä pätkää sen kuinka Kalamaraton on enemmän kuin kilpailu, se on elämäntapa. Iso hatun nosto edellämainituille kolmelle Kalamaratonaristille, erityisryhmälle ja pyörällä kulkeville taistelijoille!


Species Fishing Team kiittää kaikkia osallistujia sekä järjestäjiä, vuoden päästä tavataan jälleen Turussa ja ollaan kaikki yhden kilpailun kokemuksia rikkaampia kalavesien osalta.

Kotkan kilpailu siintää jo edessä...

Lopullinen lajilistamme Turun Kalamaratonissa vuonna 2016


Allikkosalakka | Ahven | Kymmenpiikki | Sorva | Pasuri | Särki | Kuore | Salakka | Mustatäplätokko | Kolmipiikki | Hopearuutana | Kivinilkka | Kivisimppu | Hietatokko | Säyne | Siika | Turpa

Ei kommentteja:

Suositut tekstit