15.9.2015

Mestari naamioituja

Palava halu päästä lajimäärässä maagisena pidettyyn 40 eri kalalajiin ajoi minut jälleen Padvan niemelle. Mukana reissuun lähti Timi jolta puuttui myös piikkikampela piste.

Tavoitteemme oli, että piikkikampela piste nousee nopeasti jonka jälkeen voisimme ajaa Hankoon kampelajahtiin ja kotiintulo matkalla koukata lirkkien Timille puuttuvan viisipiikin.

Matkan alkuvaiheessa ihmettelimme kun Turun moottoritiellä oli ruuhkaa vaikka oli lauantai. Syy selvisi kun saavuimme kehä kakkosen kohdalla. Poliisit olivat tutkimassa romuttunutta autoa ja sulkeneet toisen kaista kokonaan. Iltasanomien uutinen kolarista.

Kolaripaikan jälkeen matka jatkui leppoisasti aina Raaseporiin asti missä odotti edessä toinen autoletka. Odotimme hetken letkassa kunnes takanamme olevat autot lähtivät vilkut päällä ohi ja päätimme mennä heidän perässä.

Syy sumaan selvisi kun ohitimme kallioon ruttautuneen auton ja ihmisjoukon jotka olivat auttamassa kolarissa loukkaantunutta. Päätimme pysähtyä kysymään, että oliko kaikki hyvin ja Timi tarkisti tilanteessa loukkaantuneen tilan. Puhui, hengitti rauhallisesti ja oli tajuissaan. Toivotimme hänelle stemppiä ja jatkoimme matkaa koska hengenhätää ei ollut.

Vain hetki lähtömme jälkeen vastaan tuli paloauto, ambulanssa, poliisi, toinen ampulanssi ja vielä yksi paloauto. Tästä kolarista voi lukea iltasanomien uutisesta.

Meillä oli reilusti aikaa ennen kuin tulisi pimeä ja päätimme käydä syömässä Tammisaaressa. Ruokailupaikan löysimme Tammisaaren juna-asemalta. Korv Görans -näytti sopivalta, ulkomainoksien annokset ihan syötäviltä joten sinne.

Pieni kielimuuri oli myyjän kanssa, mutta suomi - englanti - viittomakieli antoi toivotun lopputuloksen ja saimme tilattua ruokamme. Hampurilaiset jotka tilasimme teki tehtävänsä eli täytti matkamiesten murisevat vatsat. Kiitos Korv Görans.

Laji nro 39, yksi vielä...
Padvalle saavuimme hieman yhdeksän jälkeen. Emme olleet samalla rannalla kuin edellisvuonna ja kalojen saaminen hieman epäilytti. Päätimme kuitenkin laittaa kahluukamat päälle ja lähteä katsomaan olisiko piikkikampeloita tällä rannalla tarjolla.

Jäin virittämään rannalle lirkkiäonkea kun Timin lampun valokeilat viilettivät pitkin pohjaa. Pääsin itse myös veteen kun hieman kauempaa kuului kuinka Timi oli piikkikampela pisteensä saanut. Alkoi piinaava pohjan tuijotus. Tuossa on yksi, tuossa toinen ja näköjään kolmas. Ei kelpaa piikkikampeloille tarjoamani madonpalaset.

Lopulta reilun kolmen tunnin yrittämisen jälkeen Timi löysi yksilön joka vaikutti aktiiviselta. Tämän kampelan ylös saamiseen tarvittiin vain suun eteen tiputettu madolla syötitetty koukku, avot: lajipiste nro 39 oli ylhäällä.

Matkalla kotiin poikkesimme Porlaan jahtaamaan pimeässä viisipiikkiä. Laji olisi ollut Timille 40 laji tälle vuodelle ja maaginen raja olisi rikkoutunut samalla jo toisena vuotena peräkkäin.

Ei kommentteja:

Suositut tekstit