27.7.2013

Täyden kuun hyttyskuljetus co


Kesälomani todennäköisesti viimeinen pidempi kalareissu on takanapäin. Jälleen turbo huusi ja maisema vaihtui, kuten muutamana aikaisempana vuotenakin.

Minulle suunnistaminen Rutikka nimiselle lammelle on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Joka vuosi kun olen käynyt piikkimonni pisteen onkimassa, olen suunnistanut jotenkin väärin. Pääsimme kuitenkin perille. Pääsimme lammenrantaan, kasasin ongen ja ihmettelin kun uimarannan suunnalta kuului huutoa "tippuiko teiltä jotain?".
Piian elämänpiste
Kävelin naisen luokse, samalla kokeilin oikeaa reisitaskua. Auton avain näköjään :D  Kiitin rouvaa ja lähdin jatkamaan onkimista. Lillumaan jäänyt syötti olikin kelvannut piikkimonnille ja pienen pieni, vain 5-7cm kala pääsi kuvauksen jälkeen takaisin elementtiinsä.

Olimme sopineet että, lähdemme Vantaalta ajamaan kimpassa Mikon ja Piian kanssa klo 17.30, tällöin olisi reilusti aikaa onkia Rutikalta monnipojot ja Hämeenlinnan takamailta puronieriät ennen ankeriaan pyyntiin siirtymistä. Kuhanjigaan.com verkkokaupan Teppo Takalan kanssa olimme sopineet, että noin 21.00 olisimme ajamassa takaisinpäin puronieriä keikalta kohti Hämeenlinnaa.

Ennen saapumista purolle näimme isäni kanssa suuren mustan hahmon pellolla tulevan kovaa vauhtia kohti tietä. Tööttäsin, ja laitoin hätävilkut päälle, samalla hiljensin etenemisnopeutemme etanatasolle. Muutaman askeleen ajan saimme seurata tätä metsiemme jätin etenemistä pellolla kohti autotietä kunnes se päätti loikata eteemme näyttäen ylväytensä.  Komea hirvi, paljoa lähempää en tuon kokoista eläintä haluaisi nähdä. Näimme vielä valkohäntäkauriin joka sekin hävisi ylväästi pomppien penkkojen pusikoiden läpi metsään.

Suomen kaunein kala?
Puronieriän kalastus on loppujenlopuksi nopeaa hommaa. Suuren tierummun alapuolella olevan montun syvyyksistä nappasi tälläkin kertaa nopeasti pieni purkkari. Otin nopeasti kuvan ja laskin kalan takaisin. Mikon vuoro, hän onnistui koukuttamaan kaloja mutta, ylös asti ne eivät suostuneet nousemaan.  Lopulta usean minuutin yrittämisen jälkeen onnistui Mikko nostamaan myös lajipisteensä kuiville.

Sillä välin kun olin itse tutkimassa puroa toiselta puolelta tietä, oli rummun montussa käynyt saukko nappaamassa iltapalaksi muutaman purkkarin. Voisiko tässä olla syy siihen että, lopulta vain isäni jäi ilman purkkaripistettä.  Kello raksutti armottomana kohti kymmentä ja oli aika lähteä ankeriaan pyyntiin.

Tuttua kuittailua

Matkalla Tepon luokse tuli puhelimeeni tiedustelu saapumisajastamme ja samalla tieto ensimmäisen ankeriaan nousemisesta kuiville. Odotuksen vain kasvoi tuon tiedon myötä.

Meil on metsässä nuotiopiiri...
Perinteeksi reissuillamme on tullut jatkuva kaverille kuittailu ja vinoilu. Omalta kohdalta aiheet liittyvät vakioeväisiini, eli banaaneihin sekä uuteen vapatelineeseeni. Edellisellä ankeriasreissulla vapatelineen kasaamiseen meni sen verta paljon aikaa että, pojat olivat kerinneet virittämään vavat pyyntiin ennen telineeni pystyssä olemista.

Tämä kuittailu takaraivossa olinkin kasannut telineen valmiiksi ja vain kaksi osaa täytyi kiinnittää jalkojen avaamisen lisäksi. Teline oli pystyssä, vavat pyynnissä, nyt pakkikahvia odottamaan. Teppo kertoi kuinka oli saanut jo yhden ankeriaan ennen meidän paikalle saapumista. Lähtötilanne oli siis hyvä, ankeriaan lisäksi rannalla oli käynyt kolme mitta kuhaa sekä muutama ahven.

"Toitte mukana hyttyset ja tuon kirkkaana loistavan möllykän". Vastarannan puiden takaa valonsillan loi kirkas täysikuu, "nyt loppu syönti". Teppo, joka on pyytänyt huomattavasti enemmän ankeriasta kuin allekirjoittanut yleensä tietää mistä puhuu. Illan aikana oli vain muutama heikohko tärppi.

Eniten äksöniä aiheutti ohitse uistellut kahden miehen veneseurue. Juuri kun oli ottamassa grillistä makkaraa, rupesi häläri huutamaan hoosiannaa. Telineessä oleva Shimanon baitrunner kelan puola pyöri tiuhaa tahtia tyhjäksi, samalla häläri huusi taukoamatonta piipitystä. Tepon vavassa sama homma, puola pyöri ja häläri huusi.

Ohitse uistelleen veneen vedossa ollut uistin oli vetänyt molempien siimojen ylitse. Emme huomanneet että, veneellä oli ylipäänsä vapoja vedossa. No nyt sitten veneen päässä luultiin ison kalan olevan kiinni kun samalla 3,6m karppivapani oli luokilla.

Hetken selvittelyn ja noitumisen jälkeen saimme siimamme irti toisistaan ja herrojen uistelu pääsi jatkumaan. Omassa kelassa siima oli pompannut puolalta ja sotkussa oli ainakin 30m siimaa.

Lopulta kun sotkut oli selvitetty ja välineet laitettu uuteen pyyntiin alkoi kello lähentyä puolta yötä. Lopulta saimmekin tämän jälkeen vain pari vientiä, näissäkään saalis ei tarttunut kiinni. "Missä on sun banaanit", kysyi Teppo. Totesin että, ne on syöty jo, totesin Tepolle. "No siks ei tuu ankeriasta", vastasi Teppo.

Loppujenlopuksi reissu oli hieno ja antoisa, vaikka yksi tavoite lajeista jäikin saamatta. Mikon uusi tuttavuus sopeutui hyvin joukkoon, täytyy tosin opetella käsittelemään tofunakkeja hieman paremmin kuin mitä tällä keikalla ;)

Alustava uusi ankeriaskeikka on jo sovittu elokuulle. Katsotaanpa jos silloin tärppäisi lieropojo.

Ei kommentteja:

Suositut tekstit