29.5.2011

Hyvän asian puolesta

Kilpailuun osallistuvat kalastajat...


Hyvä ystäväni Jani oli ehdottanut että lähtisimme lauantaina Jokelassa järjestettäviin onkikilpailuihin. Kilpailupaikkana oli nämä perinteiset suutari lammet koulukeskuksen luona.

Lauantai aamuna meitä kampesikin autoon poikkeuksellinen joukko Salosia. Mukana oli meidän kolmen lisäksi siskoni nuorimmaiset Ada ja Ida-Kaisa, lisäksi toisessa autossa tulivat Jani ja hänen poikansa Miska.

Ajaessamme kohti Jokelaa alkoi moottoritiellä satamaan vettä kuin saavista kaataen. Usko meinasi hieman hiipua ja kuulinkin kuinka takapenkillä suunpielet vääntyivät hiljalleen alaspäin, "Eno emmekö pääsekään kalalle".

Kuin taikaiskusta alkoi Järvenpään kohdilla taivas rakoilla ja vesisade loppui ja mitä lähemmäs Jokelaa kuljimme sitä
Kilpailuun osallistuminen maksoi 5e / kirjolohi ja jokaisen kirjolohen jälkeen piti lunastaa uusi lupa. Päätimme ostaa luvat kaikille lapsille, myös Olivialle josta tuli näin kilpailun nuorin osallistuja.



Siirryimme surullisen kuuluisan Jokelan koulukeskuksen puoleiselle rannalle virittämään onkilaitteita vapoihin. Hieman ennen yhtätoista oli kaikilla kalastajilla madot valmiina koukussa odottamassa kilpailun alkua.


Tööt. Huusi auton torvi kilpailun alkamisen merkiksi. Vieressä pieni kalastajan alku onnistui koukuttamaan kilpailin ensimmäisen kirjolohen. Pieni noin 300g kala oli nopeasti haavittu kuiville ja juoksutettu punnittavaksi.


Ensimmäinen meidän porukan kala osui Olivialle, matosen oli kelpuuttanut lammen vakioasukki eli suutari. Kaunis vihreä suomupinta kimalsi auringossa hetken ennen päätymistä saalisämpäriimme.


Tuuli painoi suoraan juuri siihen päähän lampea missa kalastimme, päätimmekin siirtyä enemmän lahdenpohjukkaan missä näytti olevan hieman syvempääkin.

Ada tuli viereeni ja alkoi kalastamaan rannan ruovikkoa, ei kulunut kuin tuulen henkäisy kun porukkamme toiseksi nuorin sai saaliiksi ruutanan, sitten suutarin jne... Tätä jatkui koko loppu reissun ajan.

Saman ruovikon toisella puolen oli Adan isosisko Ida-Kaisa joka kirosi kun sisko saa kalaa mutta hän ei.

Lopulta myös IK:n kohoa vietiin ja saaliiksi nousi ruutana.

Huomasin sivusilmällä kun oikealla puolella oli pikkupojalla 7m onkivapa käyrällä, seurasi hermoja raastava väsytystaistelu. Parhaimillaan pojalla oli vapa vaakatasossa melkein hiekassa kun isä yritti vetää siimasta saaden hiljallee taistelevaa kirreä lähemmäksi rantaa.

Onneksi pojan isällä ei kädet tärissyt ja hän onnistui saamaan kirren haaviin, kisan ylivoimainen johtokala oli napattu.

Viimeisen tunnin aikana samaiselta rannalta missä olimme nousi vielä pari muutakin johtokalaa jotka syrjäyttivät aina edellisen ykkös paikalta.

Lopulta myös Miskan kohoa vietiin, pojan ensimmäinen kirjolohi oli nähnyt kohtalonsa toteutuneen. Onnellinen saamamies on hiljalleen uinut isänsä kautta lajikalastuksen saloihin.

Hieno päivä, hienon asian puolesta. lions clubin tempauksen tuottu käytetään alueen nuorten toiminnan tukemiseen.

Olivian ensimmäisen kalastuskilpailun lopputulos oli 119g, Adan 340g, IK:n 200g ja Miskan 440g.

Ei kommentteja:

Suositut tekstit